maanantai 28. heinäkuuta 2014

Supistuksia ja masukuvausta

Perjantain ja lauantain välinen yö oli aivan kamala. Perjantaina ruoka ei pysynyt sisällä ja olo oli heikko ja illalla tuli myös satunnaisia kipeitä supistuksia. Yöllä alko sitten kivuliaat supistukset, joita kesti 5-6 tuntia noin kymmenen minuutin välein. Kipu ei hävinnyt supistuksien välillä, joten supistuksen kestoa oli vaikea arvioida ja supistuksen välit laskin sitten aina kipuhuipusta seuraavaan. Kello 5.00 tulleen supistuksen jälkeen kipu hävis ja sitten tulikin enään yksi lievempi supistus. Joskus kuuden aikaan sain unen ja puol kasin aikaan heräilin. Ehdin yöllä jo miettiä että nytkö ne sitten tulee, mutta onneks ei vielä. Varmuuden vuoks soittelin aamulla naistenklinikalle ja kyselin olisko hyvä tarkistaa missä mennään, mutta parempi etten mennyt. Tuumasivat, että alkavat vielä uudestaan jos paikkoja aletaan ronkkimaan. Yöllisistä supistuksista muistoksi jäi jatkuva alaselän jomotus, mutta ei onneks enään montaa viikkoa tarvii kärvistellä.

Oltiin muutenkin ajateltu mieheni kanssa ottaa masukuvat musta lauantaina ja kaikista kivuista ja väsymyksestä huolimatta päätin, että nyt ne vaan on otettava tai muuten niitä ei ehkä ehditä ottamaan ollenkaan. Olin ajatellut laittaa itseni oikein nätiksi, mutta meikkaamiseenkin meni jo monta tuntia kun joutu pikkuhiljaa meikkaamaan ihan vähän kerrallaan, joten luovutin hiusten suhteen. Ei vaan voimat riittäneet.

Mies otti kuvia ja mä yritin parhaani mukaan jaksaa seistä, olla näyttämättä väsyneeltä ja peittämään kivun. Ihan kivoja kuvia tuli ja tänääm innostuin leikkimään photarilla :)

Tällä viikolla Mikon veli saa tulla vielä nappaamaan muutaman kuvan meistä yhdessä. Yritettiin itse ensin, mutta vähän säätämiseks meni kun Mikko joutu ravaamaan kameran luota kuvaan enkä mäkään oikein enään jaksanut.



Raskauskuvat Rv 32+4








Saatiin me tällanen itse itsestämme otettua


ja tällanen myös


Lauantain ja sunnuntain välisen yön nukuinkin taas hyvin... tai no mun hyvin nukutut yöt takoittaa sitä, että herään vähintään tunnin välein vessaan ja juomaan ja ehkä vähän venyttelemäänkin.

Halusin sunnuntaina päästä pois kotoa ja nähdä meren. Rannalle on ihan turha edes kuvitella menevänsä, mutta ajettiin Kallvikiin syömään jäätelöt. Siellä oli varjoa ja mukava tuulenvire vilvoittamassa. Olavikin pääsi mukaan :)

Siellä se meri näkyy ihan vähän puiden lomasta. Lähemmäs ei menty, koska en olis jaksanu kävellä eikä Olavikaan olis saanut mennä tästä pidemmälle. (kännykkäkameralaatu)

Olavilla oli kuuma, mutta onnek oli Oltsun oma vesipullo matkassa.

Viime yö oli taas tuskanen. Ei supistellut kovinkaan paljon, mutta pojat on tainneet laskeutua niin reippaasti että painavat jotain uusia hermoja. Alavatsa, kyljet ja selkä hirmu kipeenä.... mukavasti vihloo. Pojat on liikkuneet tänään laiskasti, siispä olen tehnyt liikelaskentaa moneen otteeseen. Onneksi aina kuitenkin saanut riittävästi liikkeitä tunnissa :) Toivottavasti ei jäätelönsyönti reissusta nämä olot kuitenkaan johdu. Tämä päivä mennyt siis maatessa, kipuja kestäessä ja liikkeitä laskiessa. Toivottavasti ens yönä sais taas nukuttua ja huomenna olis vähemmän kivulias päivä. Huomenna olis mun siskon synttärikahvittelut ja kovasti tahtoisin päästä sinne.








5 kommenttia:

  1. Ihania masukuvia! Mikä sulla ollut vointi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Tänään laitoinkin postausta osastovierailusta ja supistuksista. Tuskaset olot ollu ja epätoivokin yritti nostaa päätään. Nyt taas hieman parempi vointi, ei supista niin kovasti. Vaakatasossa mun elämää nyt elellään, mutta loppusuoralla onneks ollaan :) Kuinka sun voinnit, kaikki hyvin?

      Poista
  2. Joo, mä luinki kuulumiset, hurjaa! Onneksi sulla on hyvät viikot jo, vaikka varmasti jännää tuleva. Muuten oon voinut hyvin, mitä nyt liitoskivut? hankaloittaa kävelyä, varsinki oikea taive vihoittelee. Eniten ehkä murehdin jo päiviä vaivannutta ylävatsan, erityisesti oikean puolen puutumista, epämiellyttävää särkyä, joka säteilee selän puolelle. Ihan kuin olisi selän oikea ojentaja krampissa ja samalla oikea ylävatsa on ihan tunnoton. Istuminen on ihan kauheeta, kun se puutuminen tulee silloin. On pakko nousta käveleen tai käydä levolle vasemmalle kyljelle. Ihan outoa! Tuntemukset ei oo kuitenkaan voimistuneet mutta ärsyttävä vaiva kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on kans ollu oikealla puolella lähes kaikki vaivat.Just tollasta selkä ja vatsasärkyä. Tosin tunnottomuutta ei oo ollu, ootko puhunu siiä lääkärissä tai neuvolassa? Liitoskipuja oli alussa, sitten ne helpotti kunnes tulivat loppuakohti takasin. Vaasemmalla kyljellä oon nukkunut oikeestaan koko raskausajan ja vasemmalla kyljellähän raskaana olevia naisia suositellaankin enemmän makaamaan kun vaikuttaa vähemmän sisäelimiin tai jotain. Muistat vaan sanoa neuvola ja lääkärikäynneillä kaikista vaivoista niin ei jää itseä mietityttämään mistä mikäkin voi johtua ja onko normaalia vai pitäiskö huolestua.

      Poista
  3. Joo, mä soitin alkuviikosta synnäripäivystykseen ja sieltä ohjeistus oli ottaa parasetamolia ja tulla käymään jos ei helpota tai muuten huolestuttaa. Mutta se olotila helpotti ennen ku ehdin ottaa särkylääkettä. Pari päivää meni iisimmin kunnes viime yönä heräsin neljältä siihen kipuun. Pakko oli ottaa särkylääkettä, joka kyl sit auttoi hyvin ja koko päivän sain nukuttua ja olo parempi. Onneksi ens viikolla taas kontrolli. Otan kyl asian esille, sen verran ärsyttävä vaiva!

    VastaaPoista