Elämää pakkolepopotilaan silmin

Raskautta on nyt täynnä 30 viikkoa ja lojumista kaksi. Olo on helpottunut ja supistuksetkin vähentyneet huomattavasti. Toki selkää särkee, mutta ei läheskään niin pahasti kuin lepäilyn alussa... ja välillä supistaa, mutta suurimmaksi osaksi silleen kivuttomasti. Tähän alkaa jo tottua, vaikka toki olis ihan kiva välillä tehdäkkin jotain. Mun tämänhetkinen tehtävä on olla hautomo ja jätevedenpuhdistuslaitos... kai siinä on tehtävää ihan tarpeeks yhdelle ihmiselle...

Mun onneks, mutta mieheni harmiksi myös hän joutui viikoksi pakkolepoon viirustaudin vuoksi. Mulla oli siis viikon verran seuraa. Toki se vaikeutti kotitöitä ja mulla ei ollutkaan enään omaa hoitajaa kotona. Onneks meillä on ihanat perheet ja ystäviä, jotka on huolehtineet meistä ja piristäneet meidän päiviä. Tänään mies meni takas töihin (Onneks ei ehditty tappaa toisiamme... ei ollu ees lähellä) ja mä sain seuraa kaverista, syötiin jätskiä mansikoilla ja kinuskikastikkeella, nams! Meidän Olavi koira on ollut hoidossa mun vanhemmilla jo yli viikon, jotta sillä olis jotain muutakin elämää kun makaaminen sisällä. Ikävä on ollut ja tänään saadaan Olavikin takas kotiin, kivaa <3 Toivottavasti ressukka ei ihan tylsisty tällasen lahnan seurassa kun sillä on ollu mummolassa niin kovin mukavaa.

Tässä maatessa oon huomannu, että meidän koti on hyvin suunniteltu lojumiseen :D Sain luvan kävellä sohvalta tai sängystä vessaan ja keittiöön. Sohva ja sänky on nykysin vierekkäin, joten matka kumpaankin on suunnilleen yhtä pitkä riippumatta siitä missä makaan. Nyt kun kesäkin on tullut, oon makoillu ulkona varjossa sen aikaa kun sitä pihassa riittää, tosin välillä joudun siirtymään sisälle pelkän lämmön vuoksi, aina ei varjossakaan ole tarpeeksi viileää. Lämmöstä en halua valittaa vaikka en siitä saa enkä pysty nauttimaan niinkuin ilman raskautta. Ihanaa kun aurinko paistaa vaikka paistetta katselisikin täältä lasin toiselta puolelta.

Onhan tää välillä pikkasen hajottavaa... olla itsensä ja omien ajatustensa kanssa. Väillä itkettää, naurattaa, hajottaa, masentaa ja tuntuu että hullukshan tässä tulee, mutta siksi pitää keksiä juttuja, jotka ei rasita ja joita voi tehdä maaten. Sen verran oon käynyt kodin ulkopuolella, että pääsin kätilöopiston monikkoperhevalmennukseen(Oli muuten hyvä valmennus, suosittelen muillekkin monikko-odottajille) ja neuvolassa. Huomenna on taas sit lääkäri reissu tiedossa. Ai niin kävin mä sen verran auton kyydissä lääkärireissujen lisäks että haettiin järvenpäästä rintapumppu... en tiedä tarviinko sitä, mutta onpahan olemassa niin ei tarvii sit sen vauvarumban keskellä sitä alkaa metsästämään. Samalla ain nauttia vähän maisemareiteistä.

Mun on tehny ihan hirveesti mieli valokuvata, mutta kun ei minnekkään voi oikein lähteä, päätin kuvata eilen juttuja joita nään ympärilläni kun makaan tai kävelen vessaan tai keittiöön... olihan sekin kuvaamista :D

Tässä tulee mahtavanupeanhienot otkseni! Katsokaa ja hämmästykää! :D

Aamu

Kaikkea jännää näkee kun silmänsä avaa.... mm. sen kodin keskeneräisimmän tolpan,
portaat sinne, minne minulla ei ole nyt asiaa.... ja rakkaat studiokartongit.

wc... toki nään sen muulloinkin kuin aamuisin

Aika ankealta näyttää... vitamiinit (raudan otan vasta illalla) ja aamupuuro...
multa loppu mustikat, joita tykkään sotkea mun puuroon...

Päivä

näkymiä sohvalta...

puoliksitäysi jääkaappi

välipalaa ja hyvä ystäväni vesilasi...
Mulla on nälkä oikeastaan koko ajan, mutta en jaksnau ihan kaikkea kuvata

Lojumista ulkona

Sohva, näkymä toiselle lojumispaikalle ja äipän tuoma kukka

toinen lepopaikka ulkona... mies viettää viimeistä saikkupäivää ja sain siitäkin sitten kuvattavaa.

Mies tekee ruokaa

Viihdykkeitä

Viihdykeitä miehen, telkkarin, vessan ja syömisen lisäks. Kirja jossa ei tapahdu mitään,
kone, jossa tapahtuu paljonkin.

Minä

se erillainen sormi... Sormet ei enään puudu öisin, ne kipeytyy. Vasen nimetön ei toimi... se tarvii apua koukistumiseen ja suoristumiseen... sillä on jotain nivelongelmia.. voi raukkaa...

kahden pojan minikämppä

Ilta

Iltaan kuuluu suihkun ja lojumisen lisäks kaakaorasva.
Rasvaan ihon aamusin ja iltasin tällä rasvalla. Vielä ei yhtään arpea

Sitten vähän telkkaria ja nukkumaan....