Rv 32

Eilen oli taas kättärillä ultra. Ensimmäistä kertaa otettiin ennen vastaanottoa poikien sydänkäyrää. Sykkeitä on toki kuunneltu aiemminkin, mutta nyt siis varsinainen EKG- käyrä. Sykkeet oli hyvät, joskin herra B näytti taas kuka osaa ottaa ihan iisisti ja herra A todisti jälleen kerran olevansa se villimpi tapaus. Itseäni vähän harmitti, ettei käyrälle saatu yhtään supistusta, olisin halunnut nähdä kuinka pojat reagoi siihen paineeseen. Välillä huolettaa B:n jaksaminen kun joutuu muutenkin olemaan niin ahtaasti.

Pojat painaa tällä hetkellä (rv32+2) n 1,4 ja 1,6kg. Itsellä on kyllä sellanen olo, että painoa olis enemmän kun tuo 3kg kannettavana, mutta onhan mun sisällä toki kasvanut kohtu, istukka, kalvot ja lapsivedetkin. Edelleen molemmat raivotarjonnassa, eikä tässä kumpikaan enään mihinkään ole kääntymässä kun ei tilaa moisiin kuperkeikkoihin ole kummallakaan. Lääkäri sanoi, etä synnytys käynnisteltäis rv 37. Jos pojat ei saa mitään ihmeellistä kasvupyrähdystä niin mun laskelmien mukaan syntyvät molemmat keskosina. Siihen siis valmistaudun nyt henkisesti. Ja eihän mun tapauksessa poikien anneta masussa kovin suuriksi kasvaakkaan, ei mun pieni kroppa vaan kestäis sitä.

Tänään kävin omassa terveyskeskuksessa verikokeessa. Tarkistellaan vähän tota mun maksan toimintaa. Kättärillä sanoin öisestä jalkapohjien kutinasta, joka on kestänyt nyt noin kolme vuorokautta. Kutinaan herään yöllä, päivällä se on lievempää eikä juurikaan häiritse olemista. Kutina siirtyy päivällä jalkapohjista jalkapöytiin ja sormista ranteisiin. Näissä kutinoissahan vaarana on niiden olevan oire raskaushepatoosista, eli maksan toimintahäiriöstä lisäinfoa klikkaamalla tästä. Joutuuhan tässä koko elimistö kovalle rasitukselle ja monikkoraskauksissa raskaushepatoosin sekä raskausmyrkytyksen vaara on huomattavasti suurempi kuin yhtä lasta odottaessa. Sinäänsä siis ei mikään ihme vaikka maksa alkais vihjailemaan väsymyksestään.

Huomenna lääkäri soittaa, mikäli verikokeissa näkyy merkkejä tästä ikävästä ongelmasta. Toivottavasti puhelin ei soi. Jos soitto tulee, joudutaan lääkärikäynejä tiivistämään entisestään, tarkkailemaan poikien vointia ja miettimään täytyykö pojat päästää ulkomaailmaan mahdollisimman pian. Nyt vaan tarkkailen poikien liikkeitä ja lähden päivystykseen jos en saa liikkeitä laskettua tarpeeksi. Eli tunnissa täytyy saada vähintään 10 erillistä liikettä. Jos tunti ei riitä, tarkkaillaan toinen tunti ja jos liikkeitä ei vieläkään tule kymmentä on päivystysreissu tiedossa. Toistaseks ei ongelmia liikkeiden kanssa, kymmenen liikettä tuntuu yleensä jo ensimmäisen vartin aikana mikäli pojat ovat hereillä.

Rv 32+2. Viikonloppuna otetaan varmaankin parempia masukuvia, ei uskalla enään kauaa viivytellä

Mitäs tässä muuta... eipä kai mitään erikoista. Vasemman käden nimettömän nivelongelmien lisäksi yrittää myös oikean käden keskisormi lakata toimimasta. Pitää jumppailla sitä tai muuten osottelen keskaria kohta kaikille. Tiesittekö muuten että keskisormen näyttäminen on lähtöisin antiikin ajan kreikasta, jolloin se oli viesti homoudesta? Myös aikanaan kun sodittiin jousipyssyillä, oli keskisormi se sormi, joka osoitti sotilaan olevan taistelukykyinen... tai näin olen kuullut. Toisaalta tämän käsimerkin uskotaan saaneen alkunsa apinoilta, joilla oli tapana näyttää keskisormea erektionsa aikana :D Itse en ole homo, taistelukykyinen, erektion saanut apina enkä myöskään tahdo haistatella kenellekkään. Siispä sormi jumppaa nyt vaan :D

Taistelukyvyttömyydestä puheenollen, mun liikkuminen on ollut jo reilun kuukauden liikkumattomuuta. En pysty juurikaan kävellä supistusten voksi ja olo on kuin keitetyllä spagetilla vaikka ulkomuoto muistuttaa enemmän makaroonia. Lojun ja teen pieniä kotihommia ja valmisteluja vauvoja varten. Olisin ihan pulassa ilman mun isää. Iskä on kuskannut mua joka viikko pakollisille lääkäri ja neuvola käynneille ja sen lisäksi huolehtivat mun äidin kanssa vielä meidän koirastakin aina tarpeen mukaan. Olavi on taas ollut hoidossa kun mun mies astu kahteen naulaan. Elämä on.