Toissapäivänä oli taas
tarkastuskäynti kättärillä. Piti olla viimeinen kättärikäynti
ennen synnytystä, sillä mun oli tarkotus siirtyä takasin
hyvinkäälle. Kävin sairaalan vaihtoon liittyen aiemmin kovan
puhelinrumban, koska olin TOSI stressaantunut ja pahalla mielellä
jos joudun loppuun saakka käymään kättärillä leikkimässä
sipulia. Siellä oli lääkäri, joka kohteli minua kuin peltipurkkia
ja oma olo vstaanotolla oli iljettävä. Tein tästä myös
kirjallisen valituksen ja toissapäivänä vähän jännitin
millaisen vastaanoton saan. No lääkäri (ei ollut se lääkäri
josta eniten valitin) oli mulle todella mukava, kuunteli mun voinnin
ja teki kaiken mitä kuuluikin. Sain myös ihan ilman kysymistä
tietoa synnytyksestä, aiempi lääkäri ei siitä mun kanssa
keskustellut koska synnytys suunnitellaan vasta viikolla 36 eikä
mulla ole siihen muutenkaan mitään sanottavaa, lääkärit päättää.
Olin saanut vähän toisen käsityksen, mutta ei mulla ollu energiaa
alkaa itseäni siellä puollustamaan.
Nyt sain lääkäriltä kiellon tehdä
mitään kohdunkaulan tilanteen vuoksi. Nyt vaan makaan vaakatasossa.
Tätäkin tekstiä kirjoitan yhden sormen järjestelmällä
kyljellään maaten. Aina lauseen alussa venytän sormet niin
pitkiksi kuin pystyn, saadakseni aikaan ison kirjaimen, jos sormet ei
veny riittävästi, painan tota nappia jota ei tarvii pitää
pohjassa ja silti tulee iso kirjain, on se jännää..... Toki
vessassa ja suihkussa saan käydä ja hakea keittiöstä syömistä.
Lääkäri sano että yritetään pitää pojat sisällä mielellään
vielä neljä viikkoa, katsotaan taas parin viikon kuluttua tilanne
uudestaan. Eli ainakin seuraavat kaksi viikkoa vaan makaan. Nyt
sitten käydään loppuun saakka kättärillä koska eihän Hyvinkää
mua enään huoli, synnytys kun saattaa olla erittäin aikasin, eli
ennen viikkoa 35 eikä silloin voi synnyttää hyvinkäällä. Onneks
sain nyt positiivisen kokemuksen kättäristä ja toivon, että
seuraavalla kerralla mulla olis tää sama lääkri kuin viimeks.
Kun ihminen sanoo ”Nyt vaan makaan
kotona tekemättä mitään” kuullostaa se aikamoisen mukavalta,
eikös vaan. On mulle sanottukkin, että nauti kun sua passataan,
kohta sulla on kaksi pientä hoidettavaa ja sitten ei enään ehdi
vaan olla. Tottahan tuo ja nythän mun pitäis myös pitää mieli
korkealla ja olla stressaamatta niin en ainakaan omalla mielialallani
vaikuta poikien ennenaikaiseen syntymään. En mä kyllä tästä
osaa nauttia.Ne hetket kun ei satu on ihan jees, mutta niitä on
vähän. Makuu asento saa aikaan kovat selkäkivut, mitenkään päin
ei oo hyvä olla. Jos tätä jotenkin yrittäis kuvailla niin ehkä
lähimpänä vois olla kuvaus siitä kuinka joku vetelee puukolla
sun yläseästä häntäluuhun pitkiä viiltoja uudestaan ja
uudestaan. Kyljissä sama homma, mutta tossa missä ennen oli
vyötärö, onkin nyt pyörivä puukko, joka porautuu syvemmälle ja
syvemmälle. Tällä hetkellä kipu säteilee myös vasemmalla
puolella vatsaan ja nivusiin. Ei mulla siis kokemusta tollasista
puukon viilloista ole, mutta tosi viiltävää kipua tää on.
Melkeinpä koko pienen ikäni oon selkäkivuista skolioosin takia
kärsiny, mutta tää kipu on jotain aivan muuta.
Tiistai oli päivistä pahin levon
suhteen, makaaminen alko aiheuttamaan kipua tosi pian ja supistuksia
tuli enemmän kun aiemmin. Ei niitä voi vielä kivuliaiksi sanoa,
mutta ehkä erittäin epämukava ja puristava kuvais niitä sit
hyvin. Luulen sen johtuvan ihan siitä että olin tähän asti omasta
hyvästä olosta huolimatta rasittanut itseäni liikaa. Eilen
suppareita tuli vain vähän ja ne oli paljon helpompia kuin
tiistaina. Eilen olo oli muutenkin suht hyvä. Onnistuin rakentamaan
itselleni tyynyistä ja peitoista kotelon, missä oli hyvä olla eikä
mihinkään sattunut :) Tänään yritin samaa, mutta jouduin
turvautumaan särkylääkkeeseen. Lääkkeen teho kesti tunnin ja
sain sen aikaa nukuttua hyvin.
On mun päivässä monia kohokohtiakin!
Monta kertaa kyläilen vessassa, se on ihan parasta ja toi parin
metrin jalottelu auttaa hetkellisesti selkääkin. Vessareissujen
lisäks kävelen yhteensä noin neljä metriä joka kerta kun haen
keittiöstä helpotusta nälkääni ja voi mikä riemu kun mies tulee
töistä kotiin ja laittaa ruokaa! Silloin on juhlan paikka ja annan
itselleni luvan syödä ihan istualteen :D Niin ja sitten illalla saa
pitää ihan omat suihkubileet :D Ja on mulla aina jotain
odotettavaakin, kiva kun ihmisiä käy välillä kylässä ja ens
maanantaina saan mennä käymään... ette ikinä arvaa missä!!!
Kättärillä, Wohoo!! Siis oikeesti kivaa. Sillon on monikko
odottajille kierros, info ja vissiin vähän valmennusta synnytykseen
liittyen. Saan jättää rakkaan sohvani, sänkyni, vessani jne.
hetkeksi ja nähdä sairaalan seinät, tutustua pyörätuoliin (eli isitua!!!!) ja nähdä muita odottavia perheitä, joten ei pidä
valittaa. Asiat vois olla paljon huonomminkin.
Mulla on myös vähän niinku uusi
asuinympäristö, meidän kolmiosta tuli yksiö. Kun mulle tuli tää
liikkumiskielto, mun mies roudas veljensä kanssa meidän sängyn
alakertaan. Ihan hyvinhän täällä mahtuu asumaan ja vaavitkin saa
asua sitten alkuun mun kanssa täällä alakerrassa ettei tarvii
rappusia ravata... ja me kun jo mietittiin että meillä on liian
vähän tilaa, meillähän on suorastaan linna sitten kun kuukausien
jälkeen saan yläkerran takasin mun elämään.
Onneks ympärillä on myös valtavan
ihania ihmisiä, jotka auttaa ja pitää seuraa. Aloin itse
valmistelemaan kotia ajoissa lasten tuloa varten ihan vaan siksi,
että osasin odottaa tätä vuodepotilaana oloa. Keskenhän kaikki
silti on kun en osannut odottaa tätä ihan vielä. Kaikki
sisävaatteet sain pestyä ja laiteltua melkein paikalleen.
Pyykättävää vielä on ja joitakin hankintoja tehtävä, mutta
lopun annan muiden auttaviin käsiin ja kiva kun ei miehenkään
tarvitse kaikkea yksin tehdä.
Paljon on ollut pyykättävää. Ihania pikkusia vaatteita. Ja minäkin rakasta isää, niin tuota omaa miestäni sekä omaa isääni |
Eilen sain selviteltyä puhelimen
kautta vähän asioita. Kelasta tuli noin kuukausi sitten päätös
päivärahoista, mutta päätös tuli vain yhden lapsen mukaan. Nyt
olivat korjanneet päätöksen, joten ollaan sen suhteen selvillä
vesillä. Eihän kaksi lasta mun päivärahojen suuruuteen vaikuta,
mutta vanhempainvapaan kestoon pidentävästi. Otin myös kaksi
äitiyspakkausta ja sen kolmannen rahana, nekin tuli jo reilu
kuukausi sitten. Tänään ajattelin selvitellä vähän vakuutus
asioita. Yritettiin saada ifistä syntymättömän lapsen vakuutusta,
joka muuttuisi sitten vauvavakuutukseksi jne. mutta mun raskaudessa
on liikaa riskejä, joten ei saatu vakuutusta. Pitää kysellä onko
mahdollista saada mitään vakuutusta joka olisi voimassa heti lasten
synnyttyä.
Pakko vielä hehkuttaa yks mahti juttu
tähän loppuun! Sain eilen melkein kokonimikaimaltani, eli mieheni
siskolta pinon kirjoja. Niiden parissa aika kuluu varmasti kivasti ja
jos vaikka uppoutuis tekstiin niin hyvin, että unohtais kivunkin.
Nii ja on mulla salkkareita nauhalla, sopivaa hömppä katsottavaa :D
Ja kaimani toi myös pikkusen herkkuja, jätskiä ja keksejä. Nyt
taidankin vähän herkutella ja aloittaa ensimmäisen kirjan.
Voimia lepäilyyn! Mä muistan todella elävästi tuon ajan vaikka siitä on pian jo vuosi. Kuulostaahan se joo kivalta että saa vaan makoilla, mutta ei se sitä ole! Päivät käy todella pitkiksi ja tylsisksi ja ei paljon helpota että koko ajan supistaa, sattuu ja särkee. Mä vietin päiväni leffoja katsellen, suklaata syöden ja pieniä pätkiä nukkuen. Viikot meni hitaasti..... Ja joo, kaverit kävi kyllä kylässä mutta olo oli niin kakka ettei jaksanut sitäkään.
VastaaPoistaMä en voi muuten lohduttaa, muutakuin sillä että oikeasti se muutama viikko on aika lyhyt aika. Näin jälkikäteen ajatellen. Mä sain tytöille viisi viikkoa lisäaikaa makaamalla ja tottakai se oli sen arvoista. Onko sulla käytössä estolääkkeet supisteluun? Mulla ne helpotti oloa aika paljon kun maha ei vetänyt kovaksi jatkuvasti. Ja tietty auttoi tyttöjä pysymään sisällä. Mutta vielä, voimia ja jaksamisia! ♥
juu, kyllä tän kestää kun ajattelee pienten parasta. Makaan vaikka loppuun saakka jos tällä tavalla saan pojille lisää aikaa kasvaa ja kehittyä :) Ei mulla oo estolääkitystä suppareihin. Saako sen reseptillä? Kukaan ei oo edes maininnu asiasta. Sellaset vois helpottaa oloa kummasti. Yritin tossa pari päivää sitten kirjotella sun blogiin jotain kommenttia, mutta en onnistunu. Nyt löyty syy ja taas onnistuu, pääsen taas kirjottelemaan :)
PoistaJoo, reseptillä saa. En sitten tiedä kuinka herkästi noita määrätään. Mulle ei enempää selitelty, sanottiin vaan että kotilevon jälkeen viimeinen keino ennen osastomakuuta. Ja ne kyllä toimi ihan kiitettävästi. Hinta vaan oli aika suolainen, taisi olla yli satasen. Mutta eihän lisämasuviikoille voi määrätä hintaa :)
PoistaMulla on nyt alkanu supistukset helpottamaan kun oon maannu neljä päivää. Eilen oli vaan muutamia ihan pieniä. Ehkä tästä selvitään ilman lääkkeitä :) ainakin toistaseks. Mutta joo, hinnalla ei niin väliä kunhan pojilla on kaikki hyvin eivätkä ihan vielä pyrkisi maailmaan.
Poista