Suomi-Ruotsi-Norja-Suomi Road trip 2013. Päivä 8.

Sunnuntai 14.7.13

Matka kohti kotimaata

Kello herättää koska taas on pitkä matka edessä... Kuulen kuinka ulkona sataa VIELÄKIN! On satanut vissiin koko yön.. nöyh! Tänään piti paistaa aurinko. No mutta ainakin nukuttiin tosi hyvin ja tais Olavikin ihan pikkasen nauttia sohva paikastaan, ei olis millään jaksanut koiruuskaan herätä, venytteli vaan ja jatkoi kuorsaustaan. Pakko kipasta ulos sateeseen päästäkseen vessaan.. avasin mökin oven ja mitä näinkään! Hypin taas onnesta, pilvet todellakin väistyvät ja aurinko alkaa pilkahtelemaan pilvien välistä. Eiliset raskaat pilvet ovat kaikkoamassa ja usva poistunut kokonaan. Nyt näen vuoristomaiseman, joka kohoaa leirintäalueemme edessä. Eilen kaikki oli valkoisen usvan peitossa.

Syötiin taas aamupuuro, joskin tänään hieman paksu ja tahmea. Tungin kaikki loput hiutaleet kattilaan, koska tämä on viimeinen leiri aamu. Olavikin jaksoi nousta kun kalanappulan tuoksu leijaili sen valtaviin sieraimiin. Tänään oli helppo ja nopea lähteä liikkeelle kun ei tarvinnut purkaa telttaa.

Lähdimme tutustumaan Narvikin kaupunkiin. Ensimmäisenä käytiin kuvaamassa kirkon vieressä virtaavaa puroa ja juoksutettiin Olavia. Kaupungista lähtee kävelyreitti, joka seuraa ratatyöläisten jalanjälkiä, emme kuitenkaan löytäneet polkua eikä infopistekkää ollut vielä auki. Kaupungissa on myös hissi, jolla pääsee 600metrin korkeuteen vuorelle, sekään ei vielä ollut avunnut oviaan, joten päätimme ajella vähän matkaa eilistä reittiä takisin päin nähdäksemme missattiinko usvan vuoksi paljonkin. Olihan siellä paljon vuorimaisemia, kaikki näytti täysin erilaiselta kuin eilen.

Tämä on se silta, joka eilen oli niin plvien peitossa ettei nähnyt juuri mitään.

Palasimme hissille kun kello tuli 11.00 ja ovet avattiin. Ajateltiin mennä vain hissillä ylös, ottaa muutamat kuvat ja tulla takaisin.. Olavihan pärjää hyvin autossa sen aikaa, koska ei ole kuuma. Ylhäällä tuli kuitenkin sellainen fiilis että halutaan päästä huipulle, eihän sinne ole edes pitkä matka. Lähdettiin kiipeämään, ei tarvinnu pitkästi kavuta kun jo hengästytti ja tajuttiin matkan olevan sittenkin todella PITKÄ! Noin 200 metriä kavuttiin ylös päin eli käveltiin useampi kilometri. Tosi hienot maisemat ja pakollinen lumipallokin tuli tehtyä, heitin sillä Mikkoa. Olavi olisi viihtynyt siellä.. tunnettiin itsemme tosi tyhmiksi kun jätettiin koira autoon.. IDIOOTIT! Lähdettiin alas ja toivoin että matka menisi nopeasti, jotta olsin Olavin luona mahdollisimman pian. Tuli tosi paha mieli. Autolla Olaville paljon vettä ja haleja. Olavi mökötti jonkin aikaa ja oli kyllä meilläkin aivan hirveä olo, ei koiraa saa jättää autoon! Kauppareissu on eri asia.. ja joo ehkä jos oltais otettu vaan se kuva ja tultu takaisin, mutta nää tollot lähti vielä kiipeämään! Seuraavalla hultoasemalla ostettiin Olaville kolme isoa pekonilla kuorrutettua nakkia, maistu sen verran hyvin että sai muiltakin ihmisiltä huomitoa ahmiessaan herkkujaan :D Samalla syötiin itsekkin vähän. Mikko söi parhaan hampparin ikinä, aika hyvin kun kyseessä oli aivan tavallinen huoltoasema. Pääasia että kaikilla taas parempi mieli.

Sateenkaari bongattiin kun odotettiin hissiin pääsyä.

ja sitten hissillä ylös...

Hissi jätti meidät tuonne punaiselle mökille.
Kiivettiin tästä vielä jonkinmatkaa ylöspäin

kamera jalustalle ja kuva meistä :)

Matka kohti Suomen käsivartta voi alkaa! Matkalla käytiin kurkkaamassa Polar Zoota, maailman pohjoisin villieläintarha. Oppaassa luki hinnaksi 800 kruunua/aikuinen, mutta oikeasti hinta oli 250 kruunua per nenä. Eläintarhassa suurin osa eläimistä on ”kesyjä”, joten niitä pääsee paijailemaan, myös susia. Ei kuitenkaan menty eläintarhaan, koska Olavi olisi täytynyt taas jättää autoon, ei hyvä. Moikattiin vain vuohia, lampaita ja vasikoita, joita pääsi katselemaan ilman maksua.

Onkohan Norjalla meille enään mitään tarjottavaa.. loppuukohan maisemat tähän? Jonkin matkaa vaikutti jo siltä että maisemat alkaa tasoittumaan, vuoret vähitellen katoaa, mutta sitten avautuu maisema lumihuippuvuorille. NICE! Jälkkäriks hopealautasella Norja tarjoili siis vielä monet lumihuiput!

Pysähdyttiin yhteen rantaan Olavia ulkoiluttamaan ja ottamaan kuvia. Ranta täynnä sileitä kiviä, jotka kimalsivat auringossa. Annoin rannalle nimen glitteriranta. Yritin etsiä jotain spesiaalikiveä, jonka ottaa matkamuistoksi mukaan, mutta en löytänyt kiveä joka huutaisi minun nimeäni. No on mulla taskussa simpukka, jonka löysin jostain lauttasatamasta. Rannalle tupsahti myös kaksi suomalaista tyttöä uimaan, siis UIMAAN!!! Toi vesi on aivan järkyttävän kylmää, sama kun uis avannossa.

Sää on aurinkoinen, eli kaunis. Ei sittenkään ajeta vielä Suomeen. Saavuttiin Skipotniin ja kurvattiin ensimmäiseen vastaantulleeseen leirintäalueeseen. Otimme mökin, koska teltta on edelleen märkä, ei sitä vesisateessa voi oikein kuivattaa. Mökki maksoi 600nkr, mutta Mikko sai tingittyä sen 500 kruunuun. Saimme mökin numero 6. Oli taas aikamoista riemunjuhlaa kun avasin mökin oven! HIENO! Tai siis ainakin edelliseen mökkiin tai telttaan verrattuna. Tässä mökissä on kaksi kerros-sänkyä, levitettävä pöytä, siis voi levittää kahden hengen pöydästä neljälle hengelle. Keittiökin on, tosin ei juoksevaa vettä, mutta on kuitenkin. On astiat ja kaikki, kaks keittolevyä, kahvipannu ja vedenkeitin. Mökissä on myös peili, olin siitäkin hurjan onnellinen :D Mökin terassille paistaa aurinko ja siinä onkin hyvä kuivattaa se märkä teltta. Alueen vessat ja suihkut on myös tosi siistit. Eka leirintäalue jossa on kunnon vessapaperia, siis sellasen ohuen ja kovan paperin sijaan. Suihkutkin aivan luksusta, niissä oli OVI, oma PUKUHUONE ja suihku. Peseytyminen maksoi 10nkr/4min. Ehdottomasti paras leirintäalue tään mennessä! Paljon asuntovaunumökkejä, näillä on jotain aivan luksusta nää asuntovaunuolosuhteet. On omat terassit ja mökit, joihin saa asuntovaunun oven kiinni, eli yksi iso asunto. Joillakin on monta rakennusta asuntovaunun ympärillä. Ihmisillä on täällä tosi hyvä tunnelma.

Käveltiin leirintäalueen rantaan, ajatuksena kävellä rantaa pitkin skipotnin keskustaan. Eipä sieltä päässy, tai ehkä oliskin, mutta vain sellasta niittyä pitkin.. Olavihan olis ollu täynnä punkkeja sen reissun jälkeen ja varmaan mekin. Olavi nautti rannassa läträämisestä, ei vaan tainnu tajuta miten mielttömän upeissa maisemissa läträs. Makeanveden joki, joka yhtyi mereen, vuoria, myös niitä lumihuippuisia.. Rannassa oli nahkainen tuoli, jossa istua ja ihailla maisemaa. Aurnko paisto lämpimästi ja siinähän Mikkokin innostu ajatuksesta mennä uimaan. Uimahousut jalkaan ja menoks! Tai ei ehkä sittenkään... Kova oli yritys, mutta kylmyys voitti. Jos vesi tuntuu käteenkin tuskasen kylmätä, ei se voi lämpimältä tuntua muissakaan paikoissa.

Otettiin auto alle ja ajettiin keskustaan. Skipotn on tosi pieni kalastaja kylä. Keskustassa on pieni satama, ruokapaikka ja joitakin vanhoja hirsirakennuksia. Nätti paikka, ei voi muuta sanoa. 

Nälkäkin oli, tarkoitus oli tehdä mökillä sienipastaa, mutta päätettiin mennä muualle syömään. Keskustan ruokapaikka on jo kiinni, mutta läheiseltä huoltoasemalta saa hamppariaterioita, sinne siis. Eipä meillä hirveesti enään omia ruokia oo.. sienipastan lisäks löytyy paketti nuudeleita ja pussillinen makaroonia.

Mökillä teltta on kuivunut, mutta otetaan se vielä mökkiin sisään, että on varmasti kunnolla kuiva ennen pakkaamista. Iltapeseytymiset, pieni iltakävely ja nukkumaan. Huomenna matkataan sitten takaisin suomen puolelle.