Maanantai 8.7.13
Pikaisesti Ruotsin yli
Tunnin unosten jälkeen vähän
aamupalaa naamariin ja autoon odottamaan josko sitä pääsis
tuntemaan Ruotsin maan renkaiden alla. Onneks Mikko sai nukuttua niin
oli yks pirtee kuski. Ulos laivasta ja äkkiä viemään Olavi
tarpeilleen, sen verta pahasti se hais :D Navigaattori käyttöön ja
viemään Olavi eläinlääkäriä moikkaamaan. Suomessa ja Norjassa
ei ole eläimillä heisimatoa, mutta Ruotsissa on, joten Norjaan ei
pääse ennnen kuin passissa lukee tieto heisimatolääkkeen
antamisesta Ruotsin eläinlääkärin valvonnan alaisena. Koiralla on
siis oltava mukana passi, jossa merkinnät saaduista rokotteista,
sekä koiran muut tiedot ja todistus saaduista lääkkeistä. Oli
pikkusen hommaa saada ne pillerit Olavin kurkusta alas... Siinä oli
eläinlääkäri, Mikko ja lattia yltäpäältä kuolassa. Monta
kertaa jo luultiin lääkkeen menneen alas, kun sitten lopulta se
tipahti lattialle noiden isojen lerppahuulien kätköistä. Kotona
lääkkeet menee hyvin alas kinkun kera, mutta ei löytyny kinkkua
niin oli sit aika väkisin vääntämistä se homma, mutta kyllä
Olavi lopulta ne nieli ja päästiin jatkamaan matkaa.
Osloon päin lähdettiin suunnistamaan.
Ruotsi oli tässä vaan tämmönen ylityspaikka, mutta pakko joskus
tulla Ruotsiinkin tutustumaan vähän paremmin. Hieno maa, vaikka
jääkiekossa onkin aivan täys P*SK* kun tykkää voittaa niitä
pelejä !!! Ihmiset on ollu ihan ystävällisiä... hiljasia niinku
suomalaisetkin, mutta ystävällisiä :) Mutta joo... onneks
satuttiin kattomaan kartasta meidän lähellä olevia nähtävyyksiä.
Koska kappas! Ihan muutaman kilometrin päässä sijaitsi Gripsholms
slott, jota päätettiin mennä katsomaan matkan varrella. Hieno
paikka, voin suositella kaikille jotka suuntaavat autonsa kanssa
Ruotsiin. Sisällä linnassa ei käyty koska koira mukana, mutta
räpsittiin kuvia ulkopuolelta.
Kannattaa myös tutustua vieressä
olevaan pieneen idylliseen kalastajakylään. Kylässä on pieni
vanha hieno juna-asema ja pieni höyryveturilla kulkeva juna, aivan
mielettömän hieno ja kuljettajatkin pukeutuneet vanhaan tyyliin.
Junalla pääsi myös ajelulle, mutta me jatkettiin matkaa ja
tyydyttiin vain ihastelemaan komeaa junaa ja ratapihaa.
Ajaessa rajaa kohti käytiin jossain
isossa kaupassa, tai siis Mikko kävi ja minä ulkoilutin sen aikaa
Olavia.. Piti käydä ostamassa jauhelihaa ruokaa varten. Teemme siis
omat ruokamme retkikeittimellä. Mukaan kotoa otettiin vettä,
moniviljahiutaleita, nuudeleita, makaroonia ja valmispastaa. Niinpä
tarvitsee ostaa vain lihaa, leipää, vihanneksia ja mitä nyt sitten
haluaakin kokkailla. Niin, mutta siis siellä kaupassa oli sama
syteemi kuin ikeassa, eli mahdollisuus itsepalvelukassaan. Kärryissä
oli viivakoodin lukija homman nopeuttamiseksi. Aina kun tuote
tipahtaa kärryyn, voit lukea koodin ja kassalla vain näyttää
koneelle mitä olet matkalta noukkinut mukaan. Kuinka kätevää!
Mikko osti sitten 1,5kg jauhelihaa, pakastepusseja ja energiajuomaa.
Nämä kaikki tuli halvemmaksi kuin yksi 600g paketti jauhelihaa.
Alettiin etsiskelemään
leirintäaluetta, jotta päästäisiin pystyttämään teltta ja
laittamaan ruokaa. Leirintäalueita oli paljon, mutta halusimme
mahdollisimman lähelle Norjan rajaa... hermothan siinä meinasi
mennä, varsinkin nälkäiseltä Mikolta kun ei meinattu millään
löytää haluamaamme leirintäaluetta. Lopulta oneksi kuitenkin
saavuimme sandvikenin leirintäalueelle ja ärsytyskin laantui kun
vatsat saatiin täyteen. Mikko laittoi spaghetti polognesea ja minä
lenkkeilin Olavin kanssa. Telttakin nousi pystyyn yllättävän
hyvin, mutta seuraavalla kerralla varmasti vielä paremmin.
Leirintäalue oli mukavan rauhallinen järvenranta alue. Siellä oli
erikokoisia mökkejä ja paljon asuntovaunuja, joilla oli terassit ja
kaikki vimpanpäälle... me oltiin ainoat telttailijat... Mutta kiva
alue, suihkuun pääsi ja oli tilat joissa tiskata ja laittaa ruokaa
halutessaan. Yksi yö maksoi 150 Ruotsin kruunua.
Yö meni mukavasti. Alkuun Olavi ei
meinannut rauhoittua telttaan kun piti tehdä vahtikoiran hommia,
mutta lopulta kaikki nukahdettiin :) Hyvää yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti