Koira ja vauvat - kuinka siinä kävikään

Meidän koira nimeltään Olavi on massivinen, villi voimanpesä. Olavi on ihana, rutistettava, rakastettava ruttunaama. Meidän oma muru, joka jo raskausaikana ymmärsi minun tarvitsevan tukea, turvaa ja hellyyttä.

Olavin iso koko ja riehakkuus kuitenkin hieman jännitti vauvoja ajatellen. Mitä jos Olavi ei osaa olla vauvojen kanssa nätisti, talloo päälle yms. Mitä sitten tapahtuu jos Olavi ei hyväksykkään uusia perheenjäseniä? Kysymysten keskellä olin kuitenkin melko varma siitä, että kyllä kaikki saadaan toimimaan ja Olavi oppii.

Raskausaikana Olavi ei halunnut päästää vieraita ihmisiä minun lähelle. Usein se vähän nolottikin, etenkin silloin kun ulospäin raskautta ei vielä näkynyt. Olavi murisi ihmiset tiehensä. Suojeleekohan Olavi poikia heidän synnyttyään, tuleekohan siitä ongelma?

Olavi oli raskauden loppuaikana ja poikien synnyttyä paljon hoidossa, minä olin sairaalassa ennen synnytystä ja miehellä riitti hommaa töiden lisäksi niin paljon, ettei meidän karvaiselle vauvalle ollut aikaa. Poikien syntymän jälkeen kului vielä monta viikkoa ennen kuin meidän perhe oli koossa jälleen. Kun sitten koitti se päivä, kun saatiin pojat kotiin, oli Olavi kotona vastassa. Mun isä oli täällä myös. Laskettiin uudet laumanjäsenet turvakaukaloissa lattialle Olavin nuuskittavaksi. Olavi oli kiinnostunut, mutta ihmeen rauhallisesti otti vauvat vastaan. Siitä se sitten alkoi, meidän yhteinen elämä isommassa laumassa.

pojat saapuivat kotiin

Kaikki on sujunut paremin kuin odotin vaikka toisaalta taas tämä on juuri sitä mitä ajattelin… en ehkä vain uskaltanut toivoa liikoja. Olavi on ISO karvainen veli, joka huolehtii pienemmistään. Alusta saakka Olavi makasi poikien sängyn vieressä heidän nukkuessa, oli mukana aina kun poikia syötettiin, vaihdettiin vaippaa ja muuten hoidettiin. Edelleen Olavi keskeyttää yöunensa (jotka ovat herralle erittäin tärkeät) silloin kun pojat syövät. Onhan se suloista kun yöllä on hoitoseurana koira, jonka silmät luppasee, mutta joka on päättänyt pysyä hereillä niin kauan kunnes mennään takaisin nukkumaan. Päivisin Olavi  lojuu poikien kanssa lattialla, käy nuuskimassa hellästi ja antaa isolla kielellään pienen nätin suukon päälaelle.

Alkuun Olavi tutki poikasia hieman ihmeissään

On tärkeää hoitaa poikasia yhdessä, ihan koko perheen voimin

poikasten ensimmäinen studiokuvaus ja Olavin väliaika huolehtimiset

Olavi oli ainakin alkuun myös hyvin tarkka siitä jos joku muu kuin minä tai mies hoidettiin poikia. Silloin Olavi oli tarkkana kuin porkkana ja silmä tarkkana seurasi, että kaikki sujuu niinkuin pitää. Olavi katsoo mua myös vaativasti/käskevästi, jos en ole paikalla heti silloin kun vauva itkee. ”Hei etkö sä meinaa tehdä mitään” se varmaan ajattelee. On myös tilanteita jolloin en saa itkua millään lakkaamaan, silloin Olavi huokaisee ja tulee auttamaan. Usein Olavin apu saa itkun lakkaamaan kuin taikaiskusta.

"Hups.. kiinni jäätiin, Olavi on taas meidän peitolla vaikka ei sais"

päikkärit lattialla

Pojat tykkäävät Olavista kovin kovin paljon. Olavi saa heidät nauramaan ja Olavin kanssa on kiva leikkiä ja kölliä. 

Muutaman kerran Olavi on pojille murahtanut, mutta tietää silloin tehneensä väärin ja luimistelee pois. Mun mielestä Olavilla on oikeus varoittaa jos ei jostain tykkää, joskin eihän pojat sitä vielä ymmärrä. Parempi niin, että antaa varoituksen ja poistuu itse paikalta kuin se, että menisi  näykkäisemään. Murahdukset on tullut siitä kun jompikumpi pojista on koskettanut Olvin takatassua niin, että Olavi on säikähtänyt. Olavi myös unohtaa varoa poikia silloin, kun joku tulee kylään. Silloin on tietenkin meidän vastuulla, ettei kenellekkään satu mitään. Olavi kun todella riemastuu vieraista, etenkin papasta. Silloin Olavi on kuin pienen pieni villi koira isossa kehossa.

Raskauden aikainen ylisuojelevaisuus on poissa. Vaunulenkeillä voin pysähtyä juttelemaan ishmisten kanssa ilman, että siinä välissä seisoo muriseva koira. Joskin Olavi suhtautuu nykyisin ulkona vieraisiin ihmisiin varauksella (kaikki on hyvin kunhan kukaan ei ominpäin hyökkää paijailemaan). Se johtuu muutamasta ikävästä välikohtauksesta, joissa Olavi on kokenut, että lauma on uhattuna. Olavi ei luota ihmisiin enään samallatavoin kuin ennen. Onneksi kuitenkin kaikki, ketkä me päästämme kotiimme on myös Olavin kavereita.

lenkille menemme kaikki yhdessä
(paitsi iltaisin Olavi pääsee lenkille jonkun kanssa ihan kahdestaan)

Aika näyttää miten tästä etennpäin. Tähän asti kaikki on sujunut todella hyvin. Kun pojat lähtevät liikkeelle, voi Olaville koittaa rankat ajat… Olavista pidetään niin kovasti, että kaveri tuskin saa hetken rauhaa, mikäli se on pojista kiinni.  Onneksi pojatkin joskus oppivat pelisäännöt, mutta siihen saakka Olaville järjestetään oma tila, jonne pääsee huilimaan ja ottamaan vähän omaa aikaa. Tuskin kukaan erityisemmin pitää siitä jos huulessa roikkuu kaksi poikaa pitkin päivää JOKA IKINEN päivä.

perheen miesten yhteinen hetki