Hiljaiseloa

Täällä blogin puolella ollut taas hiljaisempaa. On ollut niin kovasti kaikkea puuhaa, etten ole ehtinyt kirjoitella vaikka asiaa riittäisi vaikka kuinka ja paljon. Nyt myös ollut kohta kaksi viikkoa kipeänä, kuume sahaa ylös alas. Olen yrittänyt levätä minkä poikien hoidolta pystyn, joten päiväuniajatkin on menneet ihan täysin nukkuessa. Lisäksi meidän ensi kesän hääjuhlat työllistää jonkinverran.

Mulla olis valtava lista aiheita, joista kirjoittaa. Ehkä mä saan joskus niistä kaikista kirjoitettuakin. Jos nyt kuitenkin pikaiset kuulumiset siitä missä meillä mennään.

Pojat täyttivät ystävänpäivänä 6kk. Aika on mennyt hurjan nopeasti, eihän tässä meinaa pysyä itse mukana. Neuvolassa käytiin vajaa kolme viikkoa sitten. Pojat kasvavat hienosti, mutta neuvolassa oltiin vähän huolissaan poikien seisomisesta. Ei meillä siis todellakaan osata vielä seistä!!!! Mutta lähinnä se tasajalkaa astuminen ja itsensä kannattelu oli se juttu. Toinen pojista kannatteli itseään hienosti, mutta varvisteli ja toinen on letkujalka... ei siis halunnut neuvolassa esitellä taitojaan. Ollaan kotona harjoiteltu nyt sitten seisomista tasajalkaa kummankin kanssa. Eilen oli kontrollikäynti Hyvinkään sairaalassa. Poikia tarkkaillaan siellä keskosuuden vuoksi. Joka kerta paikalla on lääkäri ja fysioterapeutti. Fyssarilla eikä lääkärillä ollut mitään moitteita, kaikki on niinkuin pitääkin olla. Kasvu ja kehitys täysin normaalia ja kumpikin poika kannattelee itseään hienosti ja meidän varvistelija on oppinut astumaan tasajalkaa. Oskari ei nykyisin muuta tekisikään kuin seisoisi, hyppisi ja istuisi. Harmi vaan kun mikään noista ei suju vielä ilman apuja eikä tämä kipeä mamma aina oikein jaksaisi hyppyyttää. No elämä on täynnä pettymyksiä eikä aina saa mitä haluaa, sen pojat joutuvat oppimaan ihan vauvasta saakka. Mutta joo, seuraava kontrolli sairaalassa vasta vuoden ikäisenä koska mitään huolta poikien kasvun ja kehityksen suhteen ei ole. Tehtäväksi saatiin aloittaa syöttötuoliharjoitukset ja sekös oli Oskarista valtavan hauskaa.

Katso isi, minä ihan itse!

Ja näin me jutellaan ja leikitään

Poikien liikkuminen on kehittynyt hurjasti ettenpäin ja kiinnostus kaikkeen ympärillä olevaan on valtava. Oskari on löytänyt omanlaisen hitaan tyylin päästä liikkumaan eteenpäin ja yrittää, hetkittäin onnistuukin olemaan silmänräpäyksen verran konttausasennossa. Oliver puolestaan kierii paikasta toiseen sekä pyörii napansa ympäri. Oliver on ottanut myös mallia Oskarin liikkumistyylistä, mutta ei vielä saa itseään liikkumaan eteenpäin.

Ruokamaailma on laajentunut ja kiinteät ateriat nautitaan viisi kertaa päivässä. Aamulla puuro, ennen päiväunia kasvissose, unien jälkeen välipalaksi hedelmäsosetta, neljän aikaan lihakasvissose ja iltapalaksi puuro. Joka aterialla juodaan myös maito. Veden juontia pojat ei vielä oikein ymmärrä, vesi purskautetaan useinmiten ulos, eihän se edes maistu miltään. Yöllä meillä juodaan maito kaksi kertaa, mutta pikkuhuiljaa jätetään ensimmäistä yösyöttöä pois. Kerran ollaan siinä jo onnistuttu. Kuinka hieno olikaan aamulla huomata heränneensä yöllä vain kerran! Ollaan vähitellen venytetty iltapalaa myöhemmäksi ja pienennetty ensimmäisen maidon määrää, jotta nähdään pärjääkö pojat oikeasti yön yhdellä maidolla, sekin kun on niin yksilöllistä. Onhan niitäkin vauvoja jotka jo kuukauden ikäisinä päättävät nukkua kokonaisia öitä, mutta myös niitä jotka vielä muutaman vuoden ikäisinäkin haluavat vähintään vettä yöllä. Ollaan lähdössä himokselle, joten ehkä sen reissun jälkeen jätetään yksi maito kokonaan pois. Ei viitsi matkan lisäksi tehdä muutoksia poikien elämään. Ja nyt kipeänä en ole edes voinut kuvitella valvovani öitä yhden yösyönnin poisjättämisen takia.

Mutta tämän postauksen idea kiteytettynä: Aina ei ehdi/jaksa kirjoittaa. Pojat kasvaa ja kehittyy hienosti.

Ps. Ruoka maistuu nykyisin kummallekkin pojalle.. ja hyvin maistuukin. Kyllä ulospäinkin näkyy, että ruoka aikaan ollaan oltu kotona!!! :D