Prinssien ensimmäiset viikot

Meidän prinssit syntyivät Rv 35+2 14.8.2014 Naistenklinikalla. Koko raskausajan olin valmistautunut henkisesti pieniin keskosiin, sairaala aikaan ja keskoskaapissa makaaviin pieniin avuttomiin poikiin.

Painoarviot nousivat A-pojan kohdalla hieman yli kahteen kiloon. Syntyessään A-poika painoi 1930g ja B-poika 1720g. Pojat olivat syntyessään paljon paremmassa kunnossa kuin olin ajatellut ja se oli tietysti suuri helpotus. Toinen pojista sai heti synnyttyään paineistettua sisäilmaa noin 10 minuutin ajan. Muita apuja ei sitten tarvittukkaan ja pojat muuttivat naistenklinikan vauvojen valvontaosastolle samaan lämpöiseen sänkyyn. Oli mahtavaa nähdä kaksi pientä, mutta hyväkuntoista vauvaa nukkumassa vierivieressä. Ainoat laitteet joissa pojat olivat kiinni olivat sydän/happimittarit, joista seurattiin poikien vointia. Näissä mittareissa pojat on kiinni aina sairaalassa ollessaan.

B ja A. Ensimmäinen peti.

koneet joista näkee, että hengitys toimii ja sydän lyö

Pienten kokojensa ja ennenaikaisen syntymän vuoksi pojilla ei ole vielä voimia syödä itse riittävästi, joten saavat suurimman osan maidosta nenämahaletkun kautta. Molemmat pojat pääsivät muutaman kerran myös rinnalle syömään (jos nyt mitään irti saivat) mutta sitten mun monet lääkekuurit estivät koko imetystouhun ja maidon nousemisen. Pojat saivat siis alkuun luovutettua rintamaitoa ja vitamiineja. Poikien painot laskivat syntymän jälkeen n.200g niinkuin vauvoilla yleensäkkin paino laskee.

Melkein kaksi nsimmäistä viikkoaan pojat olivat isänsä ja hoitohenkilökunnan hoidettavana.
Itse en pystynyt lapsia hoitamaan, pidin vain sillointällöin hetken sylissä.
Kun sitten oma olo antoi minunkin osallistua vauvojen hoitoon, oli Mikko jo niin mestari,
että opetti mullekkin kaiken alusta asti. On meidän pojilla huippu isä <3

Neljä ensimmäistä päivää vietettiin Naistenklinikalla, josta siirryttiin Hyvinkään sairaalaan jatkohoitoon. Hyvinkäällä pojilla oli noin kahden viikon ajan ihan oma huone, jossa oli myös meille sänky, oma vessa ja suihku. Jouduttiin luopumaan huoneesta ja meidät siirrettiin toiseen huoneeseen. Täälläkin saadaan pääosin olla ihan keskenämme, mutta välillä saattaa huoneeseen tulla muitakin potilaita.

Herra A odottamassa siirtymistä Ambulanssilla Hyvinkäälle

Herra B melkein valmiina siirtoon

Poikien sänky Hyvinkäällä

Ensimmäinen huone Hyvinkäällä

Meidän toinen huone

Pojat siirrettiin vähitellen rintamaidosta korvikkeisiin. B-poika saa proteiinipitoisempaa korviketta ja A ihan perus kaupan korviketta. Lisäksi A saa keskostippaa ja molemmat D-tippaa ja rautaa. Maitojen määriä nostetaan vähitellen. Tällä hetkellä A ”syö” joka aterialla 47ml ja B 44ml. Itse jaksavat syödä vain muutamia millejä, mutta hienoja ennätyksiäkin on tehty. A-prinssin ennätys pullosta syömisessä on 27ml ja B:n 13ml. Tänään 2 . 9. lääkäri ilmoitti, että myös A poika siirretään samalle maidolle B:n kanssa hitaan pituuskasvun vuoksi, joten keskostipat voidaan jättää pois.

Joka hoitokerralla kirjataan ylös mittarien näyttämät lukemat, kuinka paljon kumpikin on syönyt itse, kuika paljon laitettu nenämahaletkuun ja maidon määrä yhteensä. Listaan merkataan myös pissat, kakat, puklut jne. Joka aamu punnitaan ja kirjataan paino ylös ja lämpö mitataan silloin tällöin, yleensä aina aamuisin. Jos on jotain erityistä kuten kylpy päivä yms. nekin kirjataan ylös näihin listoihin.

Poikien päivät kuluvat aina samalla tavalla. Paljon unta ja kolmen tunnin välein herääminen hoidoille ja syömään. Me vanhemmat hoidetaan poikiamme päivät ja yöksi jätetään rakkaamme ihanien hoitajien hyvään hoitoon. Joka aamu herätään aikaisin ja ajetaan Keravalta Hyvinkäälle hoitamaan ja olemaan lastemme kanssa ja illalla taas kotiin nukkumaan. Poikien jättäminen tuntuu joka kerta yhtä pahalta...

Sairaala elämä on rankkaa, vaikka pojilla onkin kaikki hyvin. Onhan se ihan eri asia olla laitosympäristössä kuin kotona. Viime viikolla saimme hyviä uutisia. Pääsimme viikolopuksi poikien kanssa kotilomalle. Ihan mahtava juttu, oli ihana olla kotona perheenä. Vain koira puuttui, mutta koirakin saa tulla kotiin hoidosta kun pojat kotiutuu lopullisesti. Lauantaina oli muutakin aihetta juhlaan. A-poika siirtyi kilon sarjasta kahteen!

Pojat lähdössä ensimmäiselle kotimatkalle.
Turvakaukaloita jouduttiin hieman toppailemaan pojille sopiviksi
ja haalarit antoivat herroille n. 10 cm lisäpituutta

Kotona pojat olivat ihmeen virkeitä ja jaksoivat valvoa osan hoitoväleistä. Näyttivät meille, ettei ihan aina viitsi nukkua ja joskus huudetaan palvelua muulloinkin kun ruoka aikaan. Viikonloppu meni tosi nopeasti ja sunnuntaina harkitsin vakavasti varastavani omat lapseni. Ihan kamalaa oli viedä pojat takaisin sairaalaan ja lähteä itse kotiin. Toki ymmärrän kaiken olevan poikien parhaaksi, ovat vielä niin kovin pieniä.

Omassa sängyssä <3

En tahdo napittaa noita haalareita , nostaa poikia turvakaukalaihin ja lähteä takaisin sairaalaan

Maanantaina suunnattiin taas sairaalaan, joskin ei ehditty olla mun lääkärireissujen vuoksi kuin hetki. Lääkäri ehti onneksi käydä meitä ja poikia tapaamassa. Kaikki edelleen hyvin ja koska kotiloma meni hienosti, oli lääkärillä lisää hyviä uutisia. Pojat pääsevät loppuviikosta lopullisesti KOTIIN!!!! Toki melko tiheästi käydään edelleen kontrolleissa, jotta varmistutaan poikien kasvun lähtevän nousuun ja kaiken muunkin pysyvän kunnossa. Vieläkään pojat eivät juuri syö itse, joten välillä myös nenämahaletku käydään vaihtamassa. Pitkään tullaan varmasti vielä olemaan käsikädessä sairaalan kanssa, mutta sentään saadaan elää elämäämme kotona yhdessä.

Nyt lasken päiviä ja tunteja perjantaihin, jolloin päästään ihan oikeasti kotiin <3

Meidän hymy pojat. A ylhäällä ja B alhaalla

Ps. Siitä identtisyydestä... Raskausaikana siis puhuttiin, että pojilla on yhteinen istukka ja omat vesipussit. Raskaus merkattiin papereihin mono/di raskaudeksi, jolloin pojat ovat identtiset. Poikien syntymän jälkeen istukan tutkimuksessa selvisi kummallakin olleen omat istukat, jotka olivat kasvaneet yhteen. Siispä pojat eivät todennäköisesti olekkaan identtiset. Paljon prinsseissä on samaa näköä, samat ilmeet ja eleet. Nyt erotan pojat lähinnä siitä, että B on hieman pienempi. En tiedä kuinka kävisi jos hoitajat vaihtaisivat poikien paikkoja sängyssä tietämättäni.. huomaisinko eron? Ainoa varma tapa selvittää identtisyys on DNA-testi, mutta eipä tuolla mulle ole väliä. Kun pojat kasvaa niin sittenhän sen näkee ovatko saman näköisiä vaiko eivät.