Yhdessä vihdoinkin

Viimeinen päivä sairaalassa

Perjantaina 5.9.2014 saatiin meidän pojat kotiin. Olihan tätä jo odotettukkin, vaikka näin jälkeen päin ajatellen kolme sairaalassa vietettyä viikkoa on lyhyt aika... se vain tuntui huomattavasti pidemmältä.

Aamulla suunnattiin kohti Hyvinkään sairaalaa melko epäuskoisissa tunnelmissa. Saadaanko me nyt ihan oikeasti koko perhe kotiin? Ajattelin, että vielähän tässä ehtii tulla jokin vastoinkäyminen ja meille ilmotettaisiin, ettei kotiutuminen vielä onnistukkaan. Sairaalassa aloitettiin poikien aamutoimet niinkuin kaikkina muinakin aamuina. Poikien nukkuessa käytiin hoitajan kanssa läpi kotiutumis asioita ja saatiin hoito -ohje nivaskoja, joista näkee poikien vorokauden maitomäärät, vitaamiinit yms. Katsottiin myös kaikki kelaan tarvittavat lausunnot kuntoon ja odoteltiin lääkäriä.

Siinä se päivä sitten eteni samoin kuin kaikki aikaisemmatkin. Poikien vaipan vaihtoa, syöttämistä ja nukkumista. Lopulta lääkäri tuli ja käytiin läpi vielä kaikki reseptit ja lääkäri kertoi missä kaikissa tapauksissa olla herkästi yhteydessä sairaalaan. Toki sellaista asiaa ei olekkaan, josta ei saisi soittaa ja kysyä, mutta koska pojat ovat vielä pieniä, täytyy heidän vointiaan seurata hyvin tarkasti. A-pojalla on alhainen hemoglobiini, mutta punasolu siirtoja ei vielä tarvinnut aloittaa. Toivotaan, että uusi maito yhdessä raudan kanssa saisi sen nousemaan. Erityisesti A-pojan kohdalla on siis oltava tarkkana ja huolestua mikäli poika on normaalia väsyneempi, veltto tai kuumeinen. Toki samat jutut pätee kumpaankin lapseen. Seuraava kontrolli käynti onkin jo ensi torstaina. Silloin pojista otetaan labrat ja lääkäri tarkistaa kaiken olevan kunnossa.

Nappasin sairaalasta mukaan poikien kortit. Siniset Mikki kortit on naistenklinikalta.
Niissä lukee sisällä poikien tiedot. Vihreät pienet kortin on Hyvinkäälä ja niissäkin on sisällä poikien tiedot. Nämä sekä mikki kortit olivat kiinni poikien sängyssä. Hyvinkäällä pojat saivat myös onnittelukortit kahden kilon johdosta.

Saatiin pihalle kukkia naapurilta

Kotiin!!!

Lopulta saatiin lupa lähteä kotiin. Pakattiin pojat turvakakaloihin ja suunnattiin kohti kotia. Matkalla käytiin apteekista hakemassa poikien maitojauheet. Hieman jännättiin ehditäänkö poiken hoitovälissä ajamaan kotiin apteekin kautta ja vielä valmistamaan maidot. Apteekissa oli pitkä jono ja mua alko ärsyttämään ne iäkkäämmät ihmiset, jotka jää muista vuoroaan odottavista ihmisistä huolimatta juttelemaan farmaseutin kanssa kaikkea maan ja taivaan väliltä. Ei mulla normaalisti olis ollu mikään kiire, mutta mua odottaa autossa kaksi pientä poikaa isänsä kanssa, joiden tarttis syödä ihan kohta. Oltais haettu maidot edellisenä päivänä kun saatiin resepti, mutta kyseistä maitoa ei ollut missään hyvinkään eikä keravan apteekissa (muista apteekeista en tiedä), joten se täytyi tilata ja oli perillä meidän kotiutumispäivänä.

Kotona meitä oli vastassa meidän koira ja mun isä. Olavi oli pitkään hoidossa mun vanhemmilla ja sovittiin, että isä tuo koiran kotiin ennen meidän saapumista. Ajateltiin, että kun koira on kotona ensin, on se pienempi ”järkytys” kuin se, että koira tuodaan monen viikon hoidossa olon jälkeen kotiin ja kotona odottaakin kaksi uutta lauman jäsentä. Ehkä olavi koki nyt, että ei ole joutunut olemaan pois kotoaan näiden kahden omituisen otuksen vuoksi. Hienosti Olavi otti pojat vastaan. Mua vähän jännitti alkuun kuinka tässä käy kun tuo meidän koira on iso ja vastaanotot on melko rajuja (on niin kamalan innoissaan). Mun isä piti Olavia kiinni kun laskettiin pojat kaukaloissa lattialle. Siinä sitten haisteltiin ja tutustuttiin. Olavi on kovin kiinnostunut pikkumiehistä, mutta osaa olla oikein nätisti. Kyllähän koirakin varmasti vaistoaa, että noin pieniä täytyy käsitellä varovasti.

Ensimmäiset päivät kotona

Nämä ensimmäiset päivät on mennyt oikein mukavasti. Enimmäkseenhän pojat vielä nukkuu. Heräilevät syömään ja nukkuvat lisää. A-poika on pirteimmillään illalla (klo 21-00) ja B kuuden aikaan iltapäivällä. Näihin aikoihin poitsut jaksaa vaipanvaihdon ja syömisen lisäksi seurustella ja ihmetellä tätä uutta maailmaa. Ensimmäinen yö kotona meni mulla valvoessa, sillä herra A päätti, että ensimmäistä yötä kotona ei suinkaan kannata käyttää nukkumiseen. Kaveri valvoi koko yön ja oli kovin nälkäinen. Toisena yönä pojat ja minä nukkuttiin hyvin, mutta Mikko valvoi. Kolmantena yönä nukuttiin kaikki. Pojat syö kolmen tunnin välein, joten toki yöllä herätään kaikki kahden tunnin unipätkien jälkeen aina syömään. Poikien syöminen kestää noin tunnin. Ensin syödään pullosta sen verran mihin voimat riittää ja loput laitetaan nenämahaletkuun valumaan. Nyt kotona syöminen on alkanut onnistumaan paremmin. Kaikki maidot ei vielä mene pullosta ja joillakin syöntikerroilla ei pullo kiinnosta ollenkaan, mutta enemmän syövät itse kuin sairaalassa. A:n ennätys on 33ml maitoa pullosta ja B:n ennätys taitaa olla 30ml. Nämä millimäärät ovat huima nousu! Yhteensä maitoa jokaisella aterialla tarttis syödä 50ml. Hieman on vielä matkaa, mutta suunta on oikea!

Kummasti energiaa riittää (vielä) vaikka yöunet onkin vain pieniä pätkiä. Aamulla noustaan kahdeksan aikaan ylös, hoidetaan poikien aamutoimet, keitetään yön aikana käytetyt tuttipullot, laitetaan tiskit, pyykit, Olavin ruoka ja aamupissa reissu sekä syödään itsekkin aamupala. Viimeistään kymmeneltä kaikki on jo valmista. Ennen lapsia oli hyvä jos olin kymmeneen mennessä edes syönyt aamupalaa... tai herännyt (vapaapäivisin). Loppupäivä kuluukin sitten vauvoja hoitaessa, Olavin lenkkeihin ja hoitamiseen, seuraavan vuorokauden maitojen valmistamiseen, lepäilyyn ja perus kotihommiin.

Mun isä oli tehnyt Olaville vetolelun.
Sen kanssa Olavi saikin itsensä touhuttua ihan väsyksiin

Eilen kävin poikien nukkuessa Olavin kanssa ihan kahdestaan lenkillä. Viimeksi ollaan ulkoiltu Oltsun kanssa kahdestaan reilu puolivuotta sitten, enkä oo moniin kuukausiin päässyt lenkille lainkaan. Olavikin tajus, että tää on nyt jotain ihan spesiaalia ja katseli mua melkein koko lenkin silmiin ja heilutti häntäänsä (tai no Olavilla heiluu koko takapuoli, ei vain häntä). Oli mukava kävellä ulkona, vaikka mikään reipas lenkki ei ollutkaan... Hiki mulle tuli silti, mutta vähitellen omakin kunto tässä varmasti kohenee. Kovasti odotan, että pojat saavuttaisivat 2,5kg rajan, silloin saadaan alkaa harjoittelemaan ulkoilua muutamien minuuttien erissä. Joskus päästään sitten vaunulenkeille ja kyläilemään.

Olavi nukkuu lasten vieressä ja vahtii

Arjen helpottamista

Ollaan ehditty kehittelemään joitakin arkea helpottavia juttuja jo näiden muutaman päivän aikana. Varmasti kaikenlaisia keksintöjä tulee ajan kanssa lisää, mutta tässä niistä muutamia.

1. Maidon valmistus

Poikien maito säilyy jääkaapissa vuorokauden, joten tehdään aina vuorokauden maidot purkkiin valmiiksi. Säästyy aikaa ja maidon saa nopeammin kun sitä ei tarvitse enään ennen syömistä alkaa mittailemaan ja sekoittelemaan. Nyt vaan mitataan ruiskulla isosta astiasta 50ml maitoa kahteen tuttipulloon.

Muita päivän aikana tarvittavia ruiskuja.
Ensimmäinen on nenämahaletkuun
toinen raudan annosteluun
ja kolmas nenämahaletkun puhdistamiseen.

2. Yö maidot

Yön maidot mitataan pulloihin valmiiksi. Näin säästyy yöllä aikaa. Maidot lämmitetään vesihauteessa (Kuumaa vettä hanasta kukkaruukkuun) Jos maidolla on kiire on sitten yö tai päivä tehdään alkulämmitys mikrossa. Täytyy vain pitää huoli siitä ettei maito pääse kiehumaan eikä muutenkaan lämpene liikaa.

Maidot lämpenee hyvin kukkaruukuissa vesihauteessa.
Pieni ruukku sopii myös muovipullojen lämmittämiseen.
Muovipullot kelluu, mutta näissä ruukuissa pysyvät kuitenkin
tuttiosat ylöspäin. Teräskannu pitäis lämpöä kyllä paremmin,
mutta sellasia meillä ei ole

3. Yö syöttämiset

Ollaan alkuun noustu kumpikin hoitamaan poikia öisin. Nyt ollaan alettu harjoittelemaan kuinka voidaan hoitaa pojat vuorotellen saadaksemme kumpikin nukkua hieman pidemmät pätkät öisin. Sylissä on vaikea syöttää kaksi pientä kaveria.. Kädet loppuu kesken kun niitä pullojakin tarttis pitää. Sitterit on pojille vielä aivan liian isoja, joten niissä syöttäminen ei onnistu. Ratkaisu löytyi imetystyynystä ja äitiyspakkauksen laatikosta. Tyyny kerälle laatikkoon ja pojat sinne mukavasti nojailemaan. Mun imetystyyny muotoutuu kivasti poikien mukaan, joten ovat tukevasti paikallaan. Näin pienethän tarvitsevat paljon syliä ja suositelaan syöttämään sylissä, mutta yö ei ole seurustelu aikaa muutenkaan, joten uskon tän olevan ihan hyvä ratkasu meidän oman jaksamisen kannalta. Joskushan mun on muutenkin pystyttävä hoitamaan pojat yksin enkä silloin halua käyttää varsinkaan öisin reilua kahta tuntia jokaiseen syöttämiseen. Mulle jäis aikaa nukkua yössä yhteensä 3 tuntia vajaan tunnin pätkissä. Toki sitten kun pojat syövät itse maitonsa ja kasvavat tarpeeksi, voidaan syöttövälejä alkaa öisin harventaa. Tämä syöttötaktiikka on vielä kokeilun alla, mutta uskon tämän toimivan oikein hyvin.

Olavi on mukana poikien ruokailu hetkessä. Tässä testaillaan laatikko ruokailun toimimista

hyvin toimii. Äiti ompeli laatikkoon hienon päällisen.
Toisessakin laatikossa on päällinen. Sen on mun sisko tehnyt omaan laatikkoonsa.
Ompelen joskus siihenkin tällasen päällisen ja päällystän myös kannet. Tulee hyviä säilytyslaatikoita.

4. Pullojen keittäminen

Syöntikertoja vuorokaudessa on 8 ja poikia 2. Se tarkoittaa, että vuorokaudessa pulloja kuluu yhteensä 16. Pulloja ei huvita keitellä joka välissä, joten keitettävien pullojen määrä on kerralla iso. Mam- tuttipullot voi sterilisoida mikrossa. Siispä käytetään päivisin vain näitä pulloja ja laitetaan käytön jälkeen mikroon. Helppoa ja nopeaa. Aamuisin tarvitsee keittää vain yön pullot sekä muutamia mittaruiskuja.

Pullojen keitto operaatio ja maito tehtailua

5. Nenämahaletkut

Sairaalassa maitojen letkuttaminen tapahtui joko sylissä tai sängyssä. Sylissä letkuttaessa laitettiin maito roikkumaan tippatelineesstä narun varaan ja sängyssä maitoruisku teipattiin sängyn pinnaan. Kotona teipattiin maidot sängyssä ollessa myös pinnoihin, mutta huomattiin, että jos letkussa on pienikin tukos, tarvitsee maito valuttaa ylempää. Mikko laittoi sänkyihin tätä varten korkeammat tikut, joihin maidot voi kiinnittää. Teippiäkin kuluu paljon, joten Mikko lisäsi näihin tikkuihin vielä narut, joista maidon saa roikkumaan. Mun isä oli vissiin kehitellyt jotain ratkaisua myös pinnasänkyn laitaan asennettavaksi.

Tässä letkut vielä teipattuna.

6. Kahdessa kerroksessa asumista

Meidän asunto on kahdessa kerroksessa. Alakerrassa on olohuone, keittiö, vessa, kylpyhuone ja sauna. Yläkerrassa makuuhuoneet ja vessa/kylppäri. Pojat nukkuu paljon, joten ei viitsitä jättää heitä päiväksi yläkertaan nukkumaan. Pojilla on sänky yläkerrassa heidän omassa huoneessaan sekä alakerrassa. Päivisin elellään siis alhaalla ja öisin ylhäällä. Näin vältytään jatkuvalta portaissa ravaamiselta. Tällä tavalla eletään nyt ainakin alkuun. Sitten kun pojat ovat hereillä enemmän tai kun eivät mahdu enään nukkumaan samassa sängyssä siirtyy kumpikin sänky yläkertaan ja päiväunet, sekä yöunet nukutaan ihan omassa huoneessa.

alakerran peti

Alakerrassa pojilla on molemmilla tällaset unilelut.
Siniset nallet pojat saivat tädiltään ja puput mun kaverilta eli kummitädeiltään.

Poikien huone. Täällä nukutaan yöt.
Mikko sahasi kummankin pinnasängyn kahden jalan alle puupalikat, jotta saadaan sängyt kallelleen.
Poikien on helpompi hengittää kun saavat maata pää hieman korkeammalla kuin jalat.

Mun isä kunnosti poikien huoneeseen vanhan lipaston.
Lipasto on mun mummin ja ukin vanha. Oli alunperin
tumma, mutta ukki maalasi sen oranssiksi lasten toivomuksesta.
Oranssi väri siinä oli edelleen, joten iskä teki tästä enemmän meidän kotiin sopivan.
Tykkään tosi paljon.

poikien makkarista. Unilelut pojat saivat Mikon tädiltä. 

Tällasen virkkailin raskausaikana.
Mun piti tehdä näitä enemmänkin, mutta ei mun vointi sallinut.

Tässä nyt joitain juttuja mitä tuli mieleen. Nää on varmaan ihan perus juttuja monille, mutta ei meille. Kun on ekat lapset, on kaikki muutenkin uutta ja sitten kun niitä pikkusia on vielä kaksi, tarvii kaikki työkin tehdä tuplana, mikä aiheuttaa taas omat haasteensa.

Niin ja iso apu on myös kuivausrumpu. Saa pyykit heti kuivaksi ja kaappiin. Säästyy aikaa ja tilaa + tulee tosi pehmeitä pyykkejä. Eikä tarvitse ostaa montaa eri keskosvaatetta kun jää se vaatteiden kuivattamis aika huomattavasti lyhyemmäksi kuin telineellä.

Jeps, mutta hyvin menee ja toivottavasti menee jatkossakin :)