Kotiarkea

Vähän reilu kuukausi poikien syntymästä ja blogi tekstejä tulee harvakseltaan. En voi sanoa, etteikö olis aikaa tai ettenkö jaksais kirjottaa, aika vaan menee nopsaa eikä tekemisestä puutettakaan ole. Kun sitten on aikaa, joko nukun tai köllähdän sohvalle katsomaan jotain täysin turhaa ohjelmaa.

Mulla on kirjotuskaveri

Päivät kuluu poikia syöttäessä ja hoitaessa, pullojen sterilointiin, maidon tekemiseen, kotitöihin jne. Tosin välillä tuntuu, että itse vaan lusmuan ja mies häärää ympäriinsä. No olen mä aina jotain hyödyllistä saanut tehtyä, mutta tää kämppä varmaan räjähtää käsiin kun mies menee töihin :D Onneks siihen on vielä monta viikkoa...

Tämä arjen pyörittäminen alkaa sujumaan jo hyvin ja asioita tekee melko ruutiinilla. Oon myös vähitellen oppinut tekemään asioita vauva kainalossa. Ihan hyvin voi tehdä kotitöitä, joskin se on vähän hitaampaa... kaksi vauvaa onkin sitten asia erikseen, kahdesta täyttyy kädet eikä jalka taivu laittamaan astioita kaappiin, solmimaan roskapussia yms. Tosin katsoin just videon naisesta jolla ei ole käsiä ja teki jaloillaan kaiken mitä muut käsillään. Itse en moiseen kykene.

Välillä tulee toki niitäkin päiviä kun mikää ei tunnu onnistuvan, mutta otetaan kömmähdykset huumorilla. Toissapäivänä kaadoin useaan kertaan maidot lattialle kokeillessani ovatko sopivan lämpöiset... maailma on vaan suunniteltu niin, että nesteet valuu lattialle jos ei laita korkkia kiinni ennen kallistamista... sitä kutsutaan kai painovoimaksi? Ajatus ei ihan aina pysy mukana tekemisessä, luulen sen johtuvan väsymyksestä. Ihmisen aivot tarvii vissiin unta toimiakseen. Töissä kuulin ihan raskauden alussa, että nainen on ”tyhmimmillään” synnytyksen jälkeen, pitää paikkansa (ainakin mun kohdalla)! Sellanen äly ja väläys fiilis. Yritettiin tossa miehen kanssa laskea maidon valmistus suhteita. Jos maitoa tarvitsee valmistaa esim. 880ml ja kolmesta mittalusikallisesta + 90 millistä vettä tulee 100ml maitoa, niin kuinka monta mitallista jauhetta ja kuinka monta millilitraa vettä tarvitaan, jotta saadaan haluttu määrä valmista maitoa? Kyllä oli sitten vaikeaa. Osasin laskea määrät, mutta aivot ei osanneet kertoa miten. Olin varma mieheni laskutoimituksen olevan ihan pielessä ja siinä se ilta menikin ihmetellessä millä kaskutoimituksella noi määrät lasketaan. Piti sitten soittaa äidille :D Noh, tuli tyhmä fiilis kun laskutoimitus sitten selvisi. Se on niinkin vaikeaa kuin 8.8x3 = tarvittavan jauheen määrä ja 8,8x90= tarvittavan veden määrä! Niin ja mun mies oli laskenut kaiken ihan oikein, vähän vaikeemmalla kaavalla vaan. Katsotaan josko tähän joskus aivotkin tottuu.

On myös jännä miten pää reagoi äidiksi tulemiseen, lähinnä mieleen tulee nyt tämä yö elämä. Jo ennen kun pojat olivat päässeet sairaalasta kotiin, heräsin itse öisin siinä uskossa, että mun peiton alla on vauva. Jähmetyin paikalleni etten vain satuttaisi lasta. Sitten iski paniikki, mitä jos poika tukehtuu!!!! Varovasti aloin siirtelemään peittoa ja etsimään vauvaa ja lopulta tajusin mun poikien olevan monien kilometrien päässä. Heräsin myös poikien ruoka aikoihin ja kelloa katsoessa ajattelin, että siellä joku hoitaja nyt syöttää meidän lapsia. Nyt kun pojat ovat kotona, olen myös heräillyt ja luullut toisen olevan vieressäni. Yhtenä yönä luulin toisen pojan nukkuvan lattialla sängyn vieressä. Pimeässä konttailin lattialla etsien vauvaa. Löysin jalat, mutta en päätä. Sitten löysin nenämahaletkun ja lähdin sitä seuraamaan. Vauvan sijaan löysin kännykän ja kauhistein miksi ihmeessä ollaan liitetty meidän lapsi kännykkään ja missä ihmeessä se pää on!?!? Hetki kesti tajuta nenämahaletkun olevan mun kännykän laturin piuha ja jalkojen mun sukat. Kumpikin poika nukkui ihan omassa sängyssään. Luulin myös toisen lapsen kadonneen kun mies yöllä kysyi syöttövuorollaan onko mulla toinen poika kainalossa... no ei ollut, mutta missä ihmeessä se sitten on! Luulin miehen jo katsoneen sängystä.

Elämää poikien rytmiin

Elämä rytmittyy tietysti poikien tarpeiden mukaan ja varsinkin yö elämässä on totuttelemista. Enään ei saakkaan nukkua öitään rauhassa. Vaikka nukun kyllä nyt paljon paremmin kuin raskauden loppuaikoina ja synnytyksen jälkeisinä parina viikkona. Ollaan päästy alkuvaikeuksien jälkeen melko helpolla ja siksi ehkä muutamat raivoitku yöt tuntui rankoilta. Silloin mietti voisko nää palauttaa jonnekkin ja ärsytti valtavasti, mutta päivällä taas ihaili miten rakkaita ja sulosia paketteja meillä onkaan. A poika aloitti useampana iltana raivoomisen ja tätä huutoa jatkui sitten aina aamuyöhön. Aloin epäillä koliikkia, mutta katsotaan miten tää tilanne edistyy. Toissapäivänä päästiin onneksi miehen kanssa syöttövälissä hieman tuulettumaan kahdestaan kun mun äiti katsoi poikia hetken. Piristi kummasti valvottujen öiden jälkeen käydä markkinoilla. Viimiset kaksi yötä huudettiin vaan muutaman kerran ja luulinkin jo sekoittaneeni pojat kun huutaja olikin toisena yönä B, herra A nukkui rauhallisesti koko yön... mitä nyt herättelin syömään. Viimeisten öiden huudot oli kuitenkin pieniä ja sain nukuttua melkosen hyvin. Vaikka öisin tietysti haluaisikin nukkua niin turha siitä on antaa itsensä ärsyyntyä jos välillä valvotaan... täytyy vaan nukkua sitten kun siihen on mahdollisuus. Vaikka jos tässä on koliikki puhkeamassa niin varmasti rankkaa tulee olemaan.

Olavi tahtoo kovasti hoitaa myös

Kehitystä havaittavissa

Torstaina meillä oli ensimmäinen kontrolli sairalassa kotiutumisen jälkeen. Poitsut olivat kasvaneet ja saaneet lisää painoa. Kohta kumpikin painaa 2,5kg, mikä tarkoittaa sitä, että saadaan alkaa kohta ulkoilemaan! Meidän pienempi poika oli mennyt pituudessa isoveljen ohi. Kaikki oli hyvin, paitsi A pojan hemoglobiini, joka oli laskenut entisestään. Lauantai päivä vietettiin taas sairaalassa punasolusiirrossa, jotta saadaan hemoglobiini nousemaan. Oli ihana tulla kotiin sairaalasta kun mun äiti oli käynyt laittamassa meille ruokaa ja tehnyt kiisseliäkin. Niin ja perjantaina kävi neuvolatätikin katsomssa poikia.

Punasolusiirtopotilas

Nyt meillä on kaksi pirteää poikaa. Jaksetaan valvoakkin syöttöjen välejä ja seurustella. Maitoakin menee pullosta enemmän ja toissapäivänä molemmat pojat söivät ensimmäistä kertaa pullon tyhjäksi. A on tyhjentänyt jo kahdeksan pulloa ihan itse. Tällä hetkellä maitoa on joka aterialla 57ml. Viikossa maidon määrää nostetaan aina viidellä millillä. Kohta taas pieni nosto, pojatkin ovat nälkäisempiä kuin ennen. Täällä siis kasvetaan ja voimistutaan. Keskosvaatteetkin jää jo pieniksi.

Luonne erot alkaa myös selkeytymään. Jo raskausaikana huomasin toisen olevan vilkkaampi kuin toisen. Näinhän se on nytkin. Herra A on huomattavasti kärsimättömämpi ja hermostuu herkästi jos ruoka ei ole valmiina heti. B on selkeästi rauhallisempi tarkkailija luonne. Pääosin kuitenkin hyväntuulisia molemmat.

Kiitos

Viime postaukseen laittelin juttuja miten meidän arki pyörii ja miten ollaan sitä helpotettu. Sain sen jälkeen käyttöni kaksi maidon lämmittäjää, kiitos niistä. Ovat kätevät etenkin öisin.

Saatiin myös koliikkikeinu josta uskon olevan paljon apua etenkin silloin kun mies menee töihin eikä omat kädet ehkä riitä aivan kaikkeen. Vielä ei ole otettu käyttöön, pojat hukkuu siihen vielä ja päällisetkin ovat pesussa. Kiitokset keinusta!

Iso kiitos myös kaikille meitä auttaneille ja tukeneille. Erityisesti haluan kiittää mun vanhempia, jotka ovat meidän koiran hoidon lisäksi hoitaneet meidän koko perhettä jo raskaudesta lähtien. Myös miehen perhe on piristänyt ja auttanut hurjasti. Eilen anoppi toi kaksi mam- tuttipulloa lisää, joten nyt meidän ei tarvitse enään aamusin keittää yhtään pulloa, laitetaan vain mikroon. Keitettäväksi jää vain maidon valmistuspurkit ja muutamia mittaruiskuja. Onneksi meillä on miehen kanssa aivan huippu perheet!

Kiitetään myös Pampersia pienistä keskosvaipoista. Vinkkinä muillekkin yhden tai useamman keskosen vanhemmille, Pampers lahjoittaa yhtä keskosta kohden kaksi pakettia micro vaippoja ilmaiseksi (ei saa kaupoista niin pikkusia vaippoja). Voi olla että lahjoittavat myös vaippoja täysiaikaisille vauvoille, mutta siitä en ole varma.Vaatii vain soiton Pampersille. Myös Liberolta voi tilata pieniä vaippoja tosi edullisesti soittamalla tai sähköpostitse.

Jeps, tulipas taas paljon tekstiä. Tarttis kirjottaa vissiin päivittäin saadakseen lyhkäsempiä postauksia. Mukavaa viikkoa kaikille, kirjottelen taas kunhan saan aivot oikeille asetuksille.