Viimeksi kun oon kirjottanu synnytyksestä/sektiosta toipumisesta olin vielä melko huonossa kunnossa. Kipuja oli ja kävely sujui hitaasti sekä hengästyin helposti (olin silti hurjan onnellinen siitäkin edistyksestä, että pystyin kävelemään). Nyt olo alkaa olla suht normaali. Olen saanut kuntoa jonkin verran takaisin. Voin kävellä reippaasti ilman, että hegästyn ja välillä tekisi mieli ottaa juoksuaskeliakin, mutta yritän olla kärsivällinen ja ottaa toipumisen kanssa varovasti. Jälkitarkastuksessa sain luvan alkaa liikkumaan, mutta juoksua, hyppimistä, repiviä liikkeitä ja kaikkea vatsalihaksiin kohdistuvaa kehotettiin välttämään.. vatsalihaksia tulee välttää vielä pitkään, mutta juosta saa jos uskon siihen pystyväni ilman, että rikon paikkoja sisältäpäin. En ole ihan vielä uskaltanut, koska pidemmän reippaan lenkin jälkeen on leikkausalue arka ja välillä tuntuu kiristäviä kipuja. Kipuja voi tuntua kuulemma vielä vuodenkin päästä. Yritän kuitenkin olla kärsivällinen liikkumisen ja kunnonkohottamisen suhteen. Sisäisillä tikeillä kestää sulaa noin kuusi viikkoa, mutta siihen, että haava alueet saavat täyden vahvuutensa voi kestää yli puoli vuotta. Mun varovaisuuteen vaikuttaa varmasti ne kohtutulehduksen aiheuttamat kivut.. en todellakaan halua että mun sisältä repeää mikään ja joutuisin takasin leikkauspöydälle. Haava on ulospäin parantunut hienosti. Nyt se pikkasen kutisee, luulen sen johtuvan siitä, että tunto alavatsaan on jo osittain palannut. Niin ja kasvohalvaus on parantunut myös.
Tänään kävin taas metsässä. Oli hurjan kylmä tuuli. Mun on vieläkin vaikea tajuta että talvi tekee tuloaan kun meni kesä ihan ohi |
Kirjottelen psyykkisestä toipumisesta ja muutenkin fiiliksistä erikseen kunhan on taas kädet vapaana.
Mä oon kans käyttäny tota body shopin kaakaovoirasvaa kaikissa raskauksissa, musta ollu kans tosi hyvää! En sitte tiedä että onko mullaki iho sellanen ettei olis tullu arpia vaikka en ois mitään käyttäny..Mutta en uskalla olla käyttämättäkään :) Saa nähdä nyt sitte kun kaksoset tulossa että mitä mun iho sanoo sitte jos maha kerkii kasvaa isommaks kun mitä on aiemmin ollu.
VastaaPoistaMä kaipailen jo nyt lenkkejä koiran kanssa, mutta syyskuun puolivälin jälkeen tuli "määräys" ottaa iisisti. Sitä ennen teinkin koiran kanssa mukavia kävelylenkkejä ja juurikin metsässä, miten ihanaa! Vaan sitten tuli stoppi. Vietin erään vkl:n osastotarkkailussa supistusten takia. Nyt kun tilanne ollut hyvä, oon uskaltanut tehdä ihan lyhkäisiä lenkkejä. Aika helposti alkaa supistamaan ja maha painamaan. Mietinkin, että mitenkä huonoon kuntoon sitä meneekään ja mitenkä synnytyksestä/sektiosta selviää kun ei ole tosiaan saanut tehdä mitään ylimääräistä rasitusta. Hieman ärsyttää kun kuitenkin toitotetaan kuinka tärkeää raskausajan liikunta on, mutta minkäs teet jos ei saa niin ei vaan saa.
VastaaPoistaItsekkin olin tosi huonolla liikunnalla jo raskauden alkumetreiltä kun supisteli niin herkästi. Puolestavälistä saakka en liikkunut juuri lainkaan ja itsekkin mietin että millä voimilla siitä synnytyksestä täytys selvitä kun ei niitä voimia ole. Kummasti sitä sit kuitenkin jakso synnyttää. Jotenkin se tieto siitä että se on kohta ohi auttaa. ja ei kai siinä vaiheessa oo enään ihan täysin järjissäänkään :D Ehkä toi liikkumattomuus vaikuttaa sitten enemmän toipumiseen ja kunnon palautumiseen raskauden jälkeen, mutta pitää ajatella ettei kuitenkaan ole kiire. Ja yllättävän nopeasti se peruskunto löytyy kun vaan muuten on parantunut synnytyksen aiheuttamista vaivoista on se sitten alatiesynnytys tai sektio. Munkin vointi sektion jälkeen oli aivan kamala oikeastaan ne seuraavat kaks viikkoa kohtutulehduksen vuoksi, mutta ilman sitä tulehdusta olisin siitä toipunut nopeasti ja varmasti kunto tälläkin hetkellä olisi vielä parempi kuin nyt. Hyvin kaikki menee, älä ainakaan stressiä ota jos et pääse liikkumaan. Ajattele vauvojen parasta. Kyllä se raskausaika ongelmineen tuntu välillä ikuisuudelta, mutta nyt jo musta tuntuu, että ei se sitten kuitenkaan ollu niin pitkä aika ja kaikesta selvittiin :) Nyt sitten uudet haasteet poikien kanssa, mutta pakko sanoa etten oo ikinä ennen osannu arvostaa näin paljon sitä että voi liikkua.
Poista