Sunnuntai pohdiskeluja

Tähän päivään on mahtunut paljon monen moista pohdiskelua. Aamulla heräsin hyvin nukutun yön jälkeen hymyillen aurinkoiseen päivään. Surulliset uutiset kuitenkin toivat pilviä taivaalle. Elämä on rajallista, mutta toisen ihmisen menetys tulee kuitenkin monesti täysin yllättäen ja joidenkin elämä päättyy aivan liian aikaisin. Toivon, että itse oppisin elämään nauttien jokaisesta päivästä. Vaikka joskus tuntuisikin, että se valon pilkku tuskin näkyy lainkaan. Pakkohan jokaisessa päivässä on olla edes yksi kaunis iloinen asia, on se sitten linnunlaulu tai lämmittävä aurinko. Mikä tahansa päivä voi olla viimeinen. Toivon paljon voimia ja jaksamista ihmisille, jotka elävät surun keskellä, ja niille, jotka ovat menettäneet heille rakkaan ihmisen.

Vaikka itsellä onkin haikea surullinen mieli, päätin nauttia tästäkin päivästä. Kävin koiran kanssa pitkän lenkin ihanassa keväisessä säässä ja sainkin siitä lisäenergiaa tähän sunnuntai päivään. Voin siis olla kiitollinen koirasta, joka patistaa lähtemään liikkeelle joka ikinen päivä säällä kuin säällä <3 Mietiskelin myös kevättä ja katselin kuinka lumet sulaa. Muistin, että pääsiäinen lähestyy ja on aika kylvää kissoille pääsiäisruohot. Käväisin kaupassa ostamassa multaa ja siemeniä kylvääkseni jotain uutta elämään (tosin pääsiäisruohot päätyvät kyllä lopulta kissojen suihin) Mukava oli sotkea kätensä multaan, hetkellisesti tuli ihanan lämmin kesäinen olo.

Olen pohdiskellut tänään paljon asioita... etenkin lapsuutta ja mummolassa vietettyjä kesälomia. Mummolassa oli aina kivaa, vaikka en ollutkaan lapsi helpoimmasta päästä. Taisin kiukutella mummulle melko paljon ja kiukuspäissäni karkailin etsmään hyvää piiloa, josta mummu ei ikinä mua löytäis. Välillä tulee ikävä pappaa, joka iltaisin jumppasi mun kanssa lattialla, teki vanhasta laudasta lapsenlapselleen keinun kahden puun väliin vain koska tyttö sanoi haluavansa keinua. Keinussa leikin olevani lentokoneessa, lensin milloin minnekkin maahan ja tein monen monta seikkailua. Taisimpa oppia papan tekemässä keinussa myös viheltämään ja sanomaan ärrän. Papan kanssa ajettiin myös traktorilla, se oli tosi hienoa. Olin vielä lapsi kun papan oli lopulta aika lentää pilven päälle tapaamaan ystäviään.

Mieleen tuli myös mummolassa ollut vanha polkupyörä. Siinä oli todella hyvin jousitettu satula, ajelin sillä ympäri mummolan pihaa leikkien hevostyttöä. Se pyörä oli komea suomenhevonen, juuri semmoinen kun papalla joskus oli. Lopulta pyörä haettiin pois, sen sai minusta vuoden nuorempi serkun poika... Silloin mua vähän harmitti, mutta toisaalta sillä pyörällä tuli varmasti sitten ajettua paljon enemmän kuin vain kesäloma reissun ajan. Luulen, että pikkuserkun mielestä se ei myöskään ollut suomenhevonen, mutta kenties se muuttui kovaa vauhtia kiitäväksi moottoripyöräksi tai autoksi.

Mummolassa sai aina myös tosi hyvää ruokaa. Aamuisin mummu keitti mulle aina mannapuuroa, mun lempparipuuroa. Aamulla sai myös leipää, pullaa, keksiä ja kakkua. Se oli semmonen pienen herkkusuun unelma aamiainen. Ja niitä herkkujahan sai sitten syödä pitkin päivää, aina tuli käymään joku, jolle keitettiin kahvit ja tarjottiin kahvileipää. Mummu paistoi myös maailman parasta rieskaa siinä isossa leivinuunissa. Olis ihana, jos itselläkin olis talo, jossa olis leivinuuni. Rieskasta lopulta ajatukset siirtyi monen mutkan kautta kauralastuihin, joita lapsena paljon leivoin. Otin aina kellosta aikaa kuinka kauan niiden tekemiseen menee aikaa. Seuraavalla kerralla yritin rikkoa edellisen leipomis ajan ja monesti myös onnistuin :D Tänään päätinkin sitten leipoa kauralastuja piiiitkästä aikaa ja herkkuahan niistä tuli, nams.

Muta tämmöistä pohdiskelua tänään.. Sain myös lisättyä kuvia valokuvausosioon :)

herkku kauralastut