Muksaa lauantaita!

Eilen vietiin koiruus mummolaan (mun vanhemmille) hoitoon ja käytiin katsomassa Mahtava Oz. Tykkäsin leffasta, mutta 3D laseista en erityisemmin vieläkään... Tänään oon sitten nauttinu kissojen seurasta, vähän kuvaillu studiossa ja hakenu herra Olavin takaisin kotiin. Tais olla aika rankka kyläily reissu, nyt kuuluu syvä kuorsaus olkkarin lattialta.

Huomenna tarttis taas mennä töihin, tää viikko töissä on ollu jotenkin erityisen mukava. Teen siis töitä lasten parissa. Aamut pikkuisten (2,5-5v.) lasten kanssa ja iltapäivät hengailen eka- ja tokaluokkalaisten kanssa. Jotkut sanoo, ettei lasten hoito ole oikeaa työtä... ”siinähän se päivä menee leikkiessä”. Pakko sanoa, että ei se ihan niin ole. Välillä tuo työ on tosi raskasta ja uuvuttavaa, mutta kyllä se on myös palkitsevaa. Onhan siinä paljon hyviä puolia, en kai sitä muuten tekiskään. Lasten hoitaminen ja kasvattaminen on myös todella tärkeää, lapset on tulevaisuus.

Eksyin lastenohjaajaks vahingossa, musta piti tulla graafinen suunnittelija, mutta koska olin ilman töitä, oli pakko mennä jonnekkin maksaakseen laskut ja ylipäätään elääkseen. Tein pari kuukautta siivojan hommia ja voin sanoa ettei ollu kivaa, ei sitten yhtään. Sopimuksessa luki toimistosiivooja... en tienny, että toimistosiivooja siivoaa myös labroja, keittiöitä, varastoja saati imuroi sian verta lattialta. En myöskään tienny, että mun työvuoroa voi muuttaa aamusta yövuoroon kysymättä, enkä sitä, että sovituista ylitöistä ei makseta. Muistakaa arvostaa siivoojia, tekevät tosi pienellä palkalla aivan liikaa raskasta työtä. Ylipäätään kaikkia ammatteja tulisi arvostaa, jos jonkin työn merkitystä ei ymmärrä, kannattaa mettiä mihin kaikkeen sen puuttuminen vaikuttaa. En usko että on olemassa ns. turhaa tai tärkeämpää työtä. Kaikki ovat tärkeitä omalla tavallaan.

No mutta, pääsin siten hoitamaan lapsia ja tajusin sen olevan oikeastaan aika kivaa. Ei tarvii istua koko päivää nenä kiinni koneen näytössä. Voin mennä kesken päivää vaikka pihalle pelaamaan sählyä! Ja saan tuossa työssä käyttää tosi paljon mielikuvitusta ja luovuutta. Onhan siinä iso vastuukin, mutta oon valmis kantamaan sen. Joskus on päiviä kun tuntuu, että pää hajoo ja meteli sattuu korviin, eikä jaksais kuunnella minä, minä minä, miks, miks, miks saati näsäviisastelua tai sanoa samasta asiasta monta kertaa ja joka päivä... Mutta lapset on lapsia ja niin kuuluukin olla. Nyt mulla on kyllä tosi hyvät kerhotilat (monta huonetta=vähemmän meteliä), mahtava työpari, ihanat lapset ja lapsilla upeet vanhemmat, joten ei voi valittaa. Viime aikoina oon piirrelly töissä lapsille värityskuvia joita ovat toivoneet ja väritellyt sitten itsekkin. Tykkään väritellä, siinä voi samalla kuunnella lasten kuulumisia ja ohjata toimintaa. Toki joskus on päivä kun ei vaan ehdi istathtaa alas ja rauhoittua, mutta kivaahan se on kun mikään päivä ei ole samanlainen kuin toinen :) Huomenna mun mussut laulaa kirkossa, joten sinne siis rivin jatkeeksi laulelemaan ja tsemppaamaan lapsia laulamaan oikein kuuluvasti. Mulla on kyl tosi hyvä fiilis huomisestakin työpäivästä. Monesti sunnuntai työt ei niin hirveesti nappaa, mutta nyt oon menossa töihin ihan mielelläni... ja kohtahan onkin sitten pitkä viikonloppu pääsisäisen vuoks.

Ai niin!!! Huomennahan tosiaan tulee myös virpojia.. en kyllä itse oo kotona availemassa ovea, mutta palkitkaa te muut lapsosia karkeilla ja suklaamunilla... Erityisen hyvin ne, jotka ovat koristelleet oksansa hienosti ja panostaneet virpomis asuun.

Tässä yksi lapsille piirtämistäni värityskuvista, jonka päätin itsekkin värittää.
Kesäinen metsäkeiju... Olispa jo kesä...