Nuhaa ja neuvolaa

Äiti on alkanut kirjoittaa näitä juttuja meidän vinkkelistä kun ollaan jo kuulemma niin isoja ja ymmärretään paljon jo tästä maailmasta. Se oli viime viikon torstai kun äiti vei meidät tapaamaan sellasta kaunista mukavaa tätiä. Sillä oli vaaleat hiukset, ihan niinkuin äidilläkin. Pappa oli meidän mukana, koska saatiin siltä kyyti. Äiti oli väsynyt ja vähän kipeä, eikä siksi jaksanut meitä työntää vaunuilla junaan ja junasta sen tädin luo. Mekin oltiin silloin jo kipeitä ja siksi me mentiinkin sinne tapaamiseen. Minä Oskari sain nuhan ensin ja Oliver sai sen multa ja äiti meiltä. Meillä oli sen tädin sanojen mukaan kuumetta. Nenät vuotaa ja lima rohisee kurkussa niin että yskittää. Äiti epäili, että meillä saattaa olla korvatulehdus vaikka ollaankin pirteitä ja hyväntuulisia. Öisin oli vähän kurjaa kun menee ihan tukkoon. Se täti katsoi meidän korvat,  mua kutitti niin kamalasti, että ihan nauratti. Oli se täti muutenkin niin kiva, että pakkohan sille oli hymyillä leveästi. Otti se verikokeenkin ja ensimmäistä kertaa sekään ei sattunut, kutitti vaan mukavasti. Mulla on niin karvaset korvat, ettei nähnyt yhtään mitään, mutta veljen toinen korva punotti. Verikoe oli ihan kunnossa, mutta illalla meidän piti mennä vielä lääkärille ennen nukkumaanmenoa.

Isi tuli kotiin töistä ja sitten kun meidän pitäis mennä nukkumaan, me mentiinkin lääkärille. Lääkäri sanoi ettei kuumetta ole, mutta korvatulehdus on. Määräsi meille jotain oikein herkullista aamu ja iltapalaa. Sitä sanotaan antibiootiksi. Äiti ei haluaisi antaa meille antibiootteja kun pelkää siitä alkavan jonkin kierteen. Onneksi lääkäri sanoi että meidän tulehdus vaatii kuurin. Se juttu maistuu hurjan hyvältä!!!

Nyt ollaan jo vähän paremmassa kunnossa vaikka nuha ja yskä vaivaa edelleen. Sairastelusta huolimatta minäkin opin kääntymään vatsalleni ja me molemma opittiin pöristyttämään huulia niin että kuola lentää!

Tänään käytiin neuvolassa, se oli ihan tyhmää. Jos olis ollu kuumetta ei olis tarvinnu mennä. Se täti siellä taas pisteli meitä niin että sattu. Onneks piikkien lisäks saatiin neuvolassa myös herkkuja ja maitoa. Siellä katsottiin myös paino ja pituus. Ollaan molemmat kasvettu tasaisesti, mutta niinkuin äiti arveli, meidän painot muuttu. Ollaankin vasta vähän vajaa 6kg ja 100g. Pituus oli molemmilla n.60cm. Ei näytetty neuvolatädille meidän kaikkia taitoja, mutta silti ollaan kehitytty sen mukaan hyvin. Oliver yrittää ryömiä ja vähän osaakin jo. Se täti sano sille ettei ihan vielä ryömis, mutta ei Oliveria muiden sanomiset kiinnosta. Oliver sai myös kehuja kun osaa askeltaa tasajalkaa. Minä varvistelen, silleen pääsee ylemmäs. Nyt ollaan kotona ja selitetään Olaville kilpaa mitä kaikkea siellä neuvolassa tehtiin.... ei sitä varmaan enään harmita ettei päässyt meidän mukaan. Äitiä harmittaa kun unohti kysyä jotain johonkin sektiohaavaan liittyvää, mutta se kertoilee siitä varmaan itse jos on jotain kerrottavaa.

Ainiin ja äiti halus vielä sanoa, että meidän flunssaa on hoidettu antibiottien lisäksi keittosuolatipoilla, baby Mist suihkeella ja niistäjällä. Nenän putsaaminen on ihan kamalaa. Sängyn pääpuoli on myös ylempänä, se on hyvä juttu. Niin ja iltasin saadaan kaks herkkua, toinen auttaa korvakipuun. Se on nimeltään panadol.

ps. Äiti tekee kamalsti kirjotusvirheitä. Se ei ole meidän vika.

T: O+O