Onnea on

Hyvinvoivat masuasukit

Viikko on mennyt hurjaa vauhtia. Johtuu ehkä siitä, että olin edellisen viikon sairaslomalla kipeän selän vuoksi (ehdin viikossa jo pikkasen tylsistyä). Mulla on skolioosi ja nyt mun pikkunen vauvamasukin alkaa painaa, joten selkä joutuu jo hieman kovemmalle rasitukselle kuin normaalisti. Sain fysioterapeutilta jumppaohjeita joilla voi hieman selän oloa helpottaa. Monia liikkeistä olin tehnytkin jo säännöllisesti. Laittelen tässä joku päivä mun raskausajan jumppaohjelman tännekkin kunhan taas saan jotain tehtyä. Nyt asennon vaihtelut ja kevytkin jumppa aiheuttaa supistuksia, siispä otan vähän iisimmin. Viime torstaina oli ultra ja kaikki edelleen hyvin. Painoeroa kaksosille oli kertynyt hieman enemmän mitä tähän asti on ollut (vaavi A 406g ja vaavi B 440g) mutta tuollanen painoero on ihan normaalia. Lääkäri meinas laittaa mut jo sairaslomalle koska muksut olivat kummatkin kääntyneet pää alaspäin ja työntävät itseään voimakkaasti alaspäin... ja sit tietty noi supistukset, vaikka eivät voimakkaita olekkaan (en aina edes itse tajua niitä). Sanoi että paine on kova ja pojat ovat vahvoja veijareita... sen kyllä tunteekin, välillä tulee sellasia iskuja että vois jopa luulla pään tulevan jo pihalle. Toivoin saavani vielä olla töissä, lupasin ottaa rauhallisesti ja hakeutua lääkäriin jos olo menee vaikeeks (nyt siis rv 22+6 jos en ihan sekasin oo laskuissa). Katsotaan tilannetta uudestaan viimeistään seuraavassa ultrassa. Taas saa olla tyytyväinen, että kaikki on hyvin... kyllä nää kivut ja kolotukset kestää, ne on ohimeneviä kuitenkin :)

Rakastaa ja olla rakastettu

Perjantaina olikin sitten vapaapäivä töistä vihkimisen vuoksi. Päätettiin siis aikaistaa naimisiinmenoa. Alkuun olin maistraatti vihkimistä vastaan, mutta lopulta totesin itsekkin sen olevan nyt se fiksuin ratkasu. On se helpompaa olla naimisissa ennen kun lapset syntyy ja jos mulle tai mun miehelle sattuis jotain vakavaa niin helpompi hoitaa raha asiatkin. Toivottavasti mitään ei kuitenkaan satu. Naimisiin piti alunperin mennä kesällä 2015, mutta nyt meillä on silloin sitten avioliiton siunaaminen kirkossa ja hääjuhla. Sillonhan on aihetta juhlaankin enemmän jos tän vauvarumban jälkeen ollaan toisiamme vieä kestetty :D Niille jotka ehtivät jo huolestua voin rauhoitukseksi sanoa, että juhlat tulee kyllä, hieman viiveellä vain.

Vähän saatiin harjotella jo hääjuhlaan joitain perinteitä.
Hyvä niin, oli meinaa melko naurettavaa toi meidän touhu

Nyt mä oon sitten Rouva!

Jotenkin tuntuu, että kaikki tapahtuu vauhdilla. Nyt on menty naimisiin ja kaks lastakin tulossa. Meistähän tulee ihan oikea perhe! Ollaanhan tässä saatu olla kohta jo 11- vuotta kihloissa, joten kai se on aikakin laittaa vähän vauhtia rattaisiin :D

Ihanat naapurit

Lauantaina piti jättää vihkimis ihmettelyt sikseen ja keskittyä taloyhtiön talkoisiin. Mä en voinu mitään fyysistä oikein tehdä, joten mun osallistuminen oli jälkkärin taikominen talkoo grillailujen päälle. Leivoin omena-kookospiirakkaa (tuli super hyvää). Mä tykkään kovasti meidän taloyhtiöstä ja talkoot on aina kiva juttu, sillon tehdään yhdessä ja näkee monta naapuria yhdellä kertaa. Oli super kiva höpistä ihmisten kanssa ja nauttia lämpimästä aurinkoisesta säästä.

Perhe, sukulaiset, ystävät ja yhteinen aika

Sunnuntaina juhlistettiin serkun pojan 1-vuotispäivää. Oli isot kekkerit ja Mexicolaisia synttäriperinteitä. Hienot koristukset ja herkut. Serkun vaimon ystävä oli tehnyt mahtavan paavo pesusieni kakunkin!

Pienet "turhamaisuudet" ja uudet kokemukset

Synttäreiden jälkeen käytiin ostamassa blenderi, jolla tehtiinkin jo kokeeksi paljon mansikkapitelöä :D Ostos reissulla päädyttiin myös antiikkiliikkeeseen (lähellä verkkokauppa.com:ia), jossa oli paljon kaikkea ihanaa. Ihan kun olis museossa käyny. Olisin voinu ostaa sieltä monta vanhaa polkuautoa, julistetta, kylttiä yms. Harmi kun ei tullu kamera sinne mukaan, olis voinu kysyä saako vähän kuvailla. Olis tullu ihania kuvia.

Nyt nukkumaan ja katsotaan mitä uusi viikko tuo tullessaan :)