Menoa ja meininkiä tiedossa!

Pähkinöiden liikkeet on alkanu tutntua voimakkaasti. Tuntuu samaan aikaan tosi oudolta ja kummalta, mutta myöskin tosi hyvältä kun voi tuntea rakkaiden liikkuvan ja voivan hyvin.

Mun tarvii kyllä varmaan alkaa kutsumaan veijareita joksikin muuksi kuin pähkinöiksi, kokonsa puolesta eivät ole pitkään aikaan pähkinää nähneetkään :D

Nyt on Rv 20+2. Eilen oli taas ultra ja niin kuin joka keta, jännitin taas mitä lääkärillä on sanottavaa. Päivää ennen jokaista ultraa on pyörinyt mielessä, mitä jos kaikki ei enään olekkaan hyvin ja toinen on lakannut kasvamasta. Uutiset olivat onneksi tälläkin kerralla hyvät. Painoa on kertynyt viikkojen mukaisesti, kehitys on hyvää ja tasaista. Painoero on vaihdellut pikkuisten välillä 7 ja 10 gramman välillä, eli todella samankokoisia ovat.

Olen siis siirtynyt Hyvinkään sairaalasta kätilöopiston hoiviin, sillä matkan kannalta on helpompi mennä kättärille. Eilisessä ultrassa oli ekaa kertaa mieslääkäri... alkuun en tykännyt yhtään, mutta mukava lääkäri oli ja kevensi tunnemaa heti toteamalla ”Papereiden mukaan sinä olet ihan oikea nainen”. Ihanko tosi :D

Tiesin etukäteen, että tällä kerralla saisi halutessaan myös tietää lasten sukupuolen. Haluttiin se kovasti tietää, koska raskauden alusta saakka on ollut vahva tunne lasten olevan poikia. On myös helpompi valmistella lasten saapumista. Ultraa edeltävänä päivänä tuli outo olo kun mietin, mitä jos masussa asuukin kaksi tyttöä. Munhan tarvii kääntää mun ajatuksetkin ihan ympäri, vaaleansiniset vilkkaat ajatukset hempeään vaaleanpunaiseen. Väliä sukupuolella ei missään vaiheessa kitenkaan ole ollut. Joku tuolla pääkopassa on vaan sanonut, että poikia tulee ja niinhän niitä nyt sitten on tulossa. Kaksi hyvinvoivaa, vilkasta poikaa :)

Ainiin, ultrassa tuli mulle täysin yllätyksenä, että tekivät myös 4D ultran! Kasvoista oli kyllä tosi vaikea saada kuvaa kun aina on joku jalka, käsi tai peppu tiellä. Veljekset kun joutuvat asustamaan melko tiiviisti.

Kun haettiin vaunukopat kaarinasta pääsiäisenä, kysyi myyjä onko meillä jo ihan pieniä vaatteita.
Onhan meillä jo jonkin verran, kiva kun on moni lahjoitellut lastensa vanhoja pieneksi menneitä vaatteita. Myyjä kaivoi kaapista meille mukaan pari pientä pyjamaa, tuumasi, että nämäkin ovat alkuun vähän reilun kokoiset, mutta ei haittaa. Hmn... Ei meillä ihan noin PIENIÄ vaatteita ole!!!! Oikealla siis se alkuun vähän reilu pyjama ja vasemmalla koko, joita kaapista löytyy. Mutta kaksoset syntyvät pieninä, en vaan osannut ajatella ihan noin pieniä vaatteita.