Lepää rauhassa mummi rakas

Tänään sanottiin mummille hyvästit ja saateltiin viimeiselle matkalle. Hautajaiset olivat kauniit, aivan mummin näköiset. Täti kertoi muistotilaisuudessa mummin elämästä ja vaikka olin kuullut suurimman osan näistä jutuista mummin kertomana, nyt vasta kunnolla tajusin kaikki ne suuret muutokset mummin elämässä. Sota-aika, lähtö karjalasta, kodin palaminen ja ne kaikki muut nopeat muutot. Kasvattanut seitsemän lasta, hoitanut kodin, loihtinut pienistä rahoista perheelleen ruuan ja enemmänkin, ommellut vaatteet jne. Mummi oli myös ukin paras ystävä ja yhdessä perheen kanssa tehtiin vaikka mitä. Poimittiin mm. marjoja ja sieniä, mutta hurjalta tuntuu pitkät matkat seitsemän lasta ja vanhemmat yhdessä henkilöautossa sekä matkatavarat katolla. Monikaan ei moiseen ryhtyisi saati pystyisi. Kaiken tämän lisäksi mummilla oli omia rakkaita harrastuksia ja onneksi elämässä oli niillekkin tilaa. Mummi on ollut minulle aina ihana mummi, mutta täytyy sanoa, että sen lisäksi hän on ollut varsinaisen tehomimmi pienessä, herkässä paketissa.

Mummin lähtö tuli yllättäen, mutta olen iloinen, ettei mummin tarvinnut viettää pitkiä aikoja sairaalassa eikä muutenkaan hirveästi sairastella. Yhtenä iltana mummin jo ollessa sairaalassa, mieleeni tuli keskustelu jonka kävin mummin kanssa ollessani lapsi. Ukki oli vasta kuollut ja ukin kuoleman jälkeen sain mummilla ollessamme nukkua mummin vieressä ukin paikalla. Illalla kun mentiin nukkumaan, kysyin mummilta onko sillä kamalan kova ikävä ukkia. Mummi vastasi että on kova ikävä, mutta ukki olisi hänen kanssaan täällä maan päällä niin kauan, kunnes mummi on itse valmis jatkamaan elämäänsä yksin. Silloin mietin mahtaakohan ukkia haitata kun nukun sen sängyssä, ukinhan täytyisi itsekkin nukkua jossain. Mummi selitti ettei ukki enään tarvitse sänkyä vaikka täällä meidän kanssa vielä onkin ja on myös tyytyväinen ettei mummin tarvitse nukkua sängyssä yksin. Pitkät tovit juteltiin aiheesta kunnes nukahdettiin. Näistä mun ja mummin iltaisista juttutuokioista tuli tapa ja joka ilta sängyssä kuiskittiin milloin mitäkin juttuja. Olin monesti toooosi väsynyt, mutta halusin jutella mummille mahdollisimman pitkään, koska ajattelin sen olevan mummille tärkeää. Tärkeää se oli toki meille molemmille, mutta taidettiin kumpikin sinnitellä hereillä toistemme takia. Mummi odotti että mua alkais väsyttää ja mä odotin että mummia alkais väsyttää. Lopulta puhuimme toisemme uneen.

Sinä iltana kun nämä jutut palasivat vahvasti mieleen, mulle tuli sellainen tunne, että nyt taitaa ukilla olla jo liian kova ikävä mummia. Tajusin, että nyt on aika päästää irti ja päästää mummi kaiken uurastuksen jälkeen lepäämään. Mummi on tehnyt elmässään enemmän kuin tarpeeksi. Niinhän se sitten oli, äiti ilmoitti seuraavana päivänä mummin nukkuneen yöllä pois. Mummin ei tarvinnut olla viimeisiä hetkiään yksin, hän sai nukahtaa viimeiseen uneen kahden tyttärensä saattelemana.

Hyvästi mummi