Ärsytyksen siemeniä

Päässä on aivan liikaa ajatuksia ja kysymyksiä, siispä päätin purkaa yhden niistä kirjoittamalla. Tarkoitus ei ole kylvää ärsytystä, ennemminkin kitkeä sitä.

ERILAISUUS...

Kaikki maapallon asukit ovat erilaisia keskenään, eli tällä planeetalla asuu reilusti yli 7 miljardia erilaista ihmistä. MIKSI sitä on niin vaikea hyväksyä? Sitä että olemme erilaisia? Näytämme erilaisilta, on lyhyitä, pitkiä, keskimittaisia, laihoja, paksuja, pyöreitä, pitkulaisa, tummia, vaaleita jne. Kaikki puhuvat hieman eri tavalla ja eri kieliä on monta. Joku ei kenties osaa sanoa ärrää, toinen ässää, joku koota. Meillä on jokaisella vahvuutemme ja heikkoutemme, sekä omat luonteen piirteemme joista meidät tunnetaan.. Edustamme eri uskontoja tai emme kannata lainkaan mitään uskontoa. Uskonnot muodostavat erilaisia kulttuureja ja uskot tai et, elät kuitenkin uskontojen muokkaamassa maailmassa. Uskonnot jakavat vahvasti mielipiteitä, enkä itsekkään voi hyväksyä läheskään kaikkea mitä uskontojen nimissä tehdään. Jokaisella on kuitenkin oikeus uskoon tai olla uskomatta. On hyvä, että maailma on pullollaan erilaisuutta rikastuttamassa elämää. Elämä olisi tylsää ja mahdotonta jos kaikki oltaisiin samanlaisia, kaikkialla kuuluisi sama ääni, sama kieli, kaikki olisivat hyviä esim. matematiikassa, mutta kaikilta puuttuisi vaikkapa kyky empatiaan. Kaikkialla maailmassa näyttäisi samalta luontoa ja säätä lukuun ottamatta.

Paljon puhutaan lasten kiusaavan toisiaan ja siitä, kuinka kiusaaminen on saatava loppumaan. Mitkä ovat keinot ja kuinka pitkä prosessi se tulee olemaan? Sitä työtä tehdään ikuisesti, niin kauan kuin ihmiset elävät tällä planeetalla. Mietin oppivatko lapset kiusaamaan automaattisesti, onko se jonkinlainen sisäänrakennettu juttu? Miksi toiset kiusaavat enemmän kuin toiset? Voin sanoa kiusaamisen pahentuneen viimevuosina, se on entistä fyysisempää, pahoja voimakkaita sanoja ja tekoja. Asiaan vaikuttaa varmasti kotikasvatus (En halua moittia vanhempia), mutta yksi sana pyörii päässäni ylitse muiden... MALLIOPPIMINEN.

Lapset sitä, lapset tätä, missä on käytöstavat? Pitäisiköhän meidän jo aikuiseksi kasvaneiden katsoa joskus peiliin! Opetamme lapsillemme käytöstapoja, mutta noudatammeko niitä itse? Ehkäpä silloin kun lapsi on mukana kaupungilla tai juhlissa panostamme myös omaan käytökseemme. En sano että kaikki aikuiset ovat unohtaneet hyvät tavat, toistemme kunnioituksen yms. Mutta silti uskallan väittää meidän itse olevan pahimpia kiusaajia.

On ihmisiä jotka satuttavat toisia fyysisesti, tällainen ”kiusaaminen” on rangaistavaa. Jokainen meistä on varmasti syyllistynyt psyykkiseen kiusaamiseen, vaikka sitten vain ihan pienessä mittakaavassa. Miksi meidän on puhuttava toisista ihmisistä pahaa? Toiset tekevät sitä selän takana, toiset avautuvat päin naamaa, kun taas toiset median kautta. Mässäilemme juoruilla, nauramme joidenkin julkisuudenhenkilöiden ongelmille. Saatamme jopa nauttia kun jollain meidän mielestä ei niin kivalla ihmisellä menee huonosti.

Maailmassa ei ole yhtään ihmistä eikä asiaa, joka ei herättäisi ihmisissä erilaisia mielipiteitä. Kaikista ei tarvitse pitää, kaikkea ei tarvitse hyväksyä, mutta olisi hyvä muistaa mikä on tärkeintä. Eikö jokaisella ihmisellä ole oikeus elää sellaista elämää, jossa tuntee olonsa hyväksi ja onnelliseksi? Ymmärrän toki, että kaikkialla maailmassa se ei ole mahdollista, kaikkialla asiat eivät ole lähelläkään meidän tuntemaa elintasoa, eikä sitä yksi ihminen yksinään voi muuttaa. Tarkoitan tällä onnellisuudella sitä, että mitä me ollaan arvostelemaan toisen elämää ja siihen liittyviä valintoja. Mutta Jos huolesi toisesta ihmisestä herää, auta, älä pilkkaa.

Tiedän itse, että on olemassa tietyn tyyppisiä ihmisiä, joiden kanssa ei ehkä synkkaa kovinkaan hyvin, mutta ei se tarkoita heidän olevan millään tavalla huonompia kuin minä. Jos yritän puhua ihmisen kanssa välillämme hiertäneestä asiasta, mutta toinen ihminen ei tule yhtään vastaan, tarkoitan että on asenteella ”Minä olen oikeassa, minun mielipiteeni on ainoa oikea.” ”Minun ei tarvitse noudattaa yhteisiä sääntöjä.” ”MINÄ olen parempi kuin sinä” Silloin on varma, että puran ärsytykseni jollekkin, jonka koen olevan luotettava. Asiat on saatava purkaa, eikä niitä yksin tarvitse jäädä miettimään. Tällä tavoin saattaa jopa ymmärtää sen toisen näkökulman paremmin. Vaikka ärsyyntyisin, ei se tarkoita sitä, että haluan puhua tästä ihmisestä pahaa ja saada muut häntä vastaan. Monesti huomaan ihmisissä ärsyttävän myös sellaiset piirteet, jotka muistuttavat liikaa jotain mitä minussa itsessäni on. Myönnän myös joskus toivovani joillekkin ihmisille ”pahaa”, en tarkoita haluavani satuttaa, mutta joskus ihmisen kuuluisi saada ansionsa mukaan, varmasti myös minun itseni. Luotan kuitenkin sanontaan ”Paha saa aina palkkansa” joten eiköhän ne jotka oikeasti jonkin laisen rangaistuksen ovat ansainneet, sen myös jossain muodossa saavat.

KATEUS JA MUSTASUKKAISUUS

ovat asioita, jota jokainen ihminen varmasti tuntee. Osaatko käsitellä näitä tunteita? Uskon, että kiusaamisen takaa, niin lapsilla kuin aikuisillakin löytyy juuri nämä tunteet. Oletteko huomanneet, että esimerkiksi erittäin kauniista hoikista naisista puhutaan monesti enemmän pahaa kuin vähän tuhdimmasta ”tavallisen” näköisestä naisesta? Tämä on naisten ongelma, joka lähtee jokaisesta itsestään. Pohjalla on huono itseluottamus, tyytymättömyys itseensä ja kateus siitä, mitä tällä toisella naisella on ja minulla ei. Onko sinulla oikeus haukkua ihminen tuntematta häntä ollenkaan? On sinun ulkokuori mitä vain, ei se kerro kuinka ihana ja ihmeellinen olet sisältä. Muista, että ensivaikutelma voi myös pettää.

Sen sijaan, että miettisit mitä vikoja toisessa ihmisessä on, keskity elämään omaa elämääsi niin kuin itse tahdot sen elää. Anna muidenkin tehdä niin. Jos kadehdit toista, miksi et voisi kertoa sitä hänelle? ”Olen vähän kateellinen kun sulla on noin ihanat paksut hiukset” Turhaan alat keksimään tästä ihmisestä jotain negatiivista nostaaksesi omaa egoasi. Jos toivoisit olevasi yhtä hoikka kuin ystäväsi, pyydä häneltä neuvoja ja tukea päästäksesi tavoitteesesi. Kadehtia saa ja se on luonnollista niin kuin myös mustasukkaisuus, mutta älä tee elämästäsi onnetonta tai itsestäsi katkeraa siksi, että jollain on jotain mitä sinä tahdot. Kaikkea ei voi saada, mutta sinä itse päätät mitä haluat tavoitella ja mikä tekee sinut onnelliseksi. Jätä myös sinusta pahaa puhuvat omaan arvoonsa, älä pilaa mielialaasi juoruilla. Toki voit miettiä, voisinko oikeasti tehdä jotain toisin, olenko tehnyt väärin. Jos et koe aiheuttaneesi toiselle mitään pahaa, todennäköisesti tämä ihminen purkaa vain omaa pahaa oloaan sinun kauttasi.

Mitä minulle tulee mieleen sanasta hyvä ihminen?

Elää elämäänsä itselle parhaimmalla tavalla tehden näin itsestään onnellisen. Oman onnen kautta on helpompaa olla ystävällinen muille, iloita muiden onnistumisista ja onnesta. Muistaa, ettei itsekkään ole koskaan täydellinen, eikä odota sitä muiltakaan. On kärsivällinen näkemään asioiden eri puolet ja kykenee kompromisseihin. Osaa tukea ja auttaa, mutta myöntää myös oman heikkoutensa ja ottaa avun vastaan sitä tarvitessaan.

Olen syyllistynyt itse varmasti moneen asiaan joista juuri kirjoitin... en voi sanoa olevani kovinkaan ylpeä... mutta olen ylpeä siitä että voin muuttua ja olen paljon muuttunutkin. Siispä tässäpä ainakin itselleni tavoiteltavaa, jotta voin olla omasta mielestäni mahdollisimman hyvä ihminen :D

Tästä kaikesta mun mieleen nousi tämmöinen kertomus sotilaasta ja hänen korttipakastaan. Älä tuomitse ennen kuin yrität ymmärtää. Klikkaa kuullaksesi tarina Tapio Rautavaaran kertomana