sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Onnea on

Hyvinvoivat masuasukit


Viikko on mennyt hurjaa vauhtia. Johtuu ehkä siitä, että olin edellisen viikon sairaslomalla kipeän selän vuoksi (ehdin viikossa jo pikkasen tylsistyä). Mulla on skolioosi ja nyt mun pikkunen vauvamasukin alkaa painaa, joten selkä joutuu jo hieman kovemmalle rasitukselle kuin normaalisti. Sain fysioterapeutilta jumppaohjeita joilla voi hieman selän oloa helpottaa. Monia liikkeistä olin tehnytkin jo säännöllisesti. Laittelen tässä joku päivä mun raskausajan jumppaohjelman tännekkin kunhan taas saan jotain tehtyä. Nyt asennon vaihtelut ja kevytkin jumppa aiheuttaa supistuksia, siispä otan vähän iisimmin. Viime torstaina oli ultra ja kaikki edelleen hyvin. Painoeroa kaksosille oli kertynyt hieman enemmän mitä tähän asti on ollut (vaavi A 406g ja vaavi B 440g) mutta tuollanen painoero on ihan normaalia. Lääkäri meinas laittaa mut jo sairaslomalle koska muksut olivat kummatkin kääntyneet pää alaspäin ja työntävät itseään voimakkaasti alaspäin... ja sit tietty noi supistukset, vaikka eivät voimakkaita olekkaan (en aina edes itse tajua niitä). Sanoi että paine on kova ja pojat ovat vahvoja veijareita... sen kyllä tunteekin, välillä tulee sellasia iskuja että vois jopa luulla pään tulevan jo pihalle. Toivoin saavani vielä olla töissä, lupasin ottaa rauhallisesti ja hakeutua lääkäriin jos olo menee vaikeeks (nyt siis rv 22+6 jos en ihan sekasin oo laskuissa). Katsotaan tilannetta uudestaan viimeistään seuraavassa ultrassa. Taas saa olla tyytyväinen, että kaikki on hyvin... kyllä nää kivut ja kolotukset kestää, ne on ohimeneviä kuitenkin :)


Rakastaa ja olla rakastettu

Perjantaina olikin sitten vapaapäivä töistä vihkimisen vuoksi. Päätettiin siis aikaistaa naimisiinmenoa. Alkuun olin maistraatti vihkimistä vastaan, mutta lopulta totesin itsekkin sen olevan nyt se fiksuin ratkasu. On se helpompaa olla naimisissa ennen kun lapset syntyy ja jos mulle tai mun miehelle sattuis jotain vakavaa niin helpompi hoitaa raha asiatkin. Toivottavasti mitään ei kuitenkaan satu. Naimisiin piti alunperin mennä kesällä 2015, mutta nyt meillä on silloin sitten avioliiton siunaaminen kirkossa ja hääjuhla. Sillonhan on aihetta juhlaankin enemmän jos tän vauvarumban jälkeen ollaan toisiamme vieä kestetty :D Niille jotka ehtivät jo huolestua voin rauhoitukseksi sanoa, että juhlat tulee kyllä, hieman viiveellä vain.

Vähän saatiin harjotella jo hääjuhlaan joitain perinteitä.
Hyvä niin, oli meinaa melko naurettavaa toi meidän touhu


Nyt mä oon sitten Rouva!

Jotenkin tuntuu, että kaikki tapahtuu vauhdilla. Nyt on menty naimisiin ja kaks lastakin tulossa. Meistähän tulee ihan oikea perhe! Ollaanhan tässä saatu olla kohta jo 11- vuotta kihloissa, joten kai se on aikakin laittaa vähän vauhtia rattaisiin :D

Ihanat naapurit

Lauantaina piti jättää vihkimis ihmettelyt sikseen ja keskittyä taloyhtiön talkoisiin. Mä en voinu mitään fyysistä oikein tehdä, joten mun osallistuminen oli jälkkärin taikominen talkoo grillailujen päälle. Leivoin omena-kookospiirakkaa (tuli super hyvää). Mä tykkään kovasti meidän taloyhtiöstä ja talkoot on aina kiva juttu, sillon tehdään yhdessä ja näkee monta naapuria yhdellä kertaa. Oli super kiva höpistä ihmisten kanssa ja nauttia lämpimästä aurinkoisesta säästä.

Perhe, sukulaiset, ystävät ja yhteinen aika

Sunnuntaina juhlistettiin serkun pojan 1-vuotispäivää. Oli isot kekkerit ja Mexicolaisia synttäriperinteitä. Hienot koristukset ja herkut. Serkun vaimon ystävä oli tehnyt mahtavan paavo pesusieni kakunkin!



Pienet "turhamaisuudet" ja uudet kokemukset

Synttäreiden jälkeen käytiin ostamassa blenderi, jolla tehtiinkin jo kokeeksi paljon mansikkapitelöä :D Ostos reissulla päädyttiin myös antiikkiliikkeeseen (lähellä verkkokauppa.com:ia), jossa oli paljon kaikkea ihanaa. Ihan kun olis museossa käyny. Olisin voinu ostaa sieltä monta vanhaa polkuautoa, julistetta, kylttiä yms. Harmi kun ei tullu kamera sinne mukaan, olis voinu kysyä saako vähän kuvailla. Olis tullu ihania kuvia.

Nyt nukkumaan ja katsotaan mitä uusi viikko tuo tullessaan :)


sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Onnea Äideille




 Äiti nauraa meidän nauruamme, 
itkee kyyneliämme, 
vastaa meidän rakkauteemme, 
pelkää meidän pelkojamme. 
Äiti elää myötä ilossamme, 
huolehtii kaikkia huoliamme 
ja kaikki toivomme, 
kaikki unelmamme äiti toivoo 
ja uneksii kanssamme.

Julia Summers


Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille!!!!

Ja kaikkein suurimmat onnittelut omalle rakkaalle äidille

Nauttikaa perheestänne, iloitkaa päivästänne, 
älkääkä unohtako herkutella <3

Rakkaudella omalle ihanalle äidille leivottu kakku.



torstai 1. toukokuuta 2014

Menoa ja meininkiä tiedossa!

Pähkinöiden liikkeet on alkanu tutntua voimakkaasti. Tuntuu samaan aikaan tosi oudolta ja kummalta, mutta myöskin tosi hyvältä kun voi tuntea rakkaiden liikkuvan ja voivan hyvin.
Mun tarvii kyllä varmaan alkaa kutsumaan veijareita joksikin muuksi kuin pähkinöiksi, kokonsa puolesta eivät ole pitkään aikaan pähkinää nähneetkään :D

Nyt on Rv 20+2. Eilen oli taas ultra ja niin kuin joka keta, jännitin taas mitä lääkärillä on sanottavaa. Päivää ennen jokaista ultraa on pyörinyt mielessä, mitä jos kaikki ei enään olekkaan hyvin ja toinen on lakannut kasvamasta. Uutiset olivat onneksi tälläkin kerralla hyvät. Painoa on kertynyt viikkojen mukaisesti, kehitys on hyvää ja tasaista. Painoero on vaihdellut pikkuisten välillä 7 ja 10 gramman välillä, eli todella samankokoisia ovat.

Olen siis siirtynyt Hyvinkään sairaalasta kätilöopiston hoiviin, sillä matkan kannalta on helpompi mennä kättärille. Eilisessä ultrassa oli ekaa kertaa mieslääkäri... alkuun en tykännyt yhtään, mutta mukava lääkäri oli ja kevensi tunnemaa heti toteamalla ”Papereiden mukaan sinä olet ihan oikea nainen”. Ihanko tosi :D

Tiesin etukäteen, että tällä kerralla saisi halutessaan myös tietää lasten sukupuolen. Haluttiin se kovasti tietää, koska raskauden alusta saakka on ollut vahva tunne lasten olevan poikia. On myös helpompi valmistella lasten saapumista. Ultraa edeltävänä päivänä tuli outo olo kun mietin, mitä jos masussa asuukin kaksi tyttöä. Munhan tarvii kääntää mun ajatuksetkin ihan ympäri, vaaleansiniset vilkkaat ajatukset hempeään vaaleanpunaiseen. Väliä sukupuolella ei missään vaiheessa kitenkaan ole ollut. Joku tuolla pääkopassa on vaan sanonut, että poikia tulee ja niinhän niitä nyt sitten on tulossa. Kaksi hyvinvoivaa, vilkasta poikaa :)


Ainiin, ultrassa tuli mulle täysin yllätyksenä, että tekivät myös 4D ultran! Kasvoista oli kyllä tosi vaikea saada kuvaa kun aina on joku jalka, käsi tai peppu tiellä. Veljekset kun joutuvat asustamaan melko tiiviisti.



Kun haettiin vaunukopat kaarinasta pääsiäisenä, kysyi myyjä onko meillä jo ihan pieniä vaatteita.
Onhan meillä jo jonkin verran, kiva kun on moni lahjoitellut lastensa vanhoja pieneksi menneitä vaatteita. Myyjä kaivoi kaapista meille mukaan pari pientä pyjamaa, tuumasi, että nämäkin ovat alkuun vähän reilun kokoiset, mutta ei haittaa. Hmn... Ei meillä ihan noin PIENIÄ vaatteita ole!!!! Oikealla siis se alkuun vähän reilu pyjama ja vasemmalla koko, joita kaapista löytyy. Mutta kaksoset syntyvät pieninä, en vaan osannut ajatella ihan noin pieniä vaatteita.