tag:blogger.com,1999:blog-8257266860144315568.post5924880653629398489..comments2022-12-11T13:07:57.063+02:00Comments on keijutarinoita: Elämää pikakelauksellaAnonymoushttp://www.blogger.com/profile/06548594203682525387noreply@blogger.comBlogger4125tag:blogger.com,1999:blog-8257266860144315568.post-68805374230378536992014-10-12T14:13:28.448+03:002014-10-12T14:13:28.448+03:00Meillä otettiin eilen sitterit ekaa kertaa käyttöö...Meillä otettiin eilen sitterit ekaa kertaa käyttöön. Alkuun ei vonut kun pojat oli niihin aivan liian pieniä. Isot on sitterit edelleen, mutta nyt niissä voi jo köllötelläAnonymoushttps://www.blogger.com/profile/06548594203682525387noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8257266860144315568.post-56963302433163729732014-10-10T00:29:19.295+03:002014-10-10T00:29:19.295+03:00Terkut 4 kk ikäisten kaksosten mammalta! Itse jäin...Terkut 4 kk ikäisten kaksosten mammalta! Itse jäin parin ekan viikon jälkeen yksin kaksosten kanssa kotiin kun mies aloitti työt ja tuo riittämättömyyden tunne löi vasten kasvoja kun molemmat kipuilivat mahojaan. Meidän arjen kaksosten kanssa on pelastaneet babybjörn sitterit. Kun kaksi huusi yhtäaikaa mahakipua istutin muksut sittereihin ja jaloilla niitä heilutin. Keinuva liike rauhoitti mukulat ja äiti sai samalla vapaat kädet. Asento sittereissä semmoinen että pärinä vaan kävi kun vauvoja kiusaavat ilmat lähti kulkemaan :)<br /><br />Muutoinkin sitterit kovassa käytössä, niiden avulla sain tehtyä kotiaskereita, lypsettyä maidon ja hoidettua pullorumban. Muksut viihtyivät niissä touhujani katsellen ja jos itku tuli sain jalalla kevyesti vauhtia antamalla tyynnytettyä heidät kunnes taas kädet askareilta vapaat. Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8257266860144315568.post-61673328588401022272014-10-01T09:45:23.975+03:002014-10-01T09:45:23.975+03:00Itselläni on ollut aina vaan yksi vauva enkä osaa ...Itselläni on ollut aina vaan yksi vauva enkä osaa edes kuvitella millaista elämä olisi kahden saman ikäisen vauvan kanssa. Välillä tuntui ihan ylitsepääsemättömän vaikealta jo elää vauvan ja kaksi vuotiaan kanssa. Tsemppiä siis sulle mielettömästi. <br /><br />Samaa mitä edellinen kirjoitti niin koita pitää itsestäsi huolta. Jos et ole itse kunnossa niin et voi pitää vauvoistakaan huolta. Tämän itse opin kantapään kautta ja ikävä kyllä tilanne meni todella pahaksi ennen kuin tajusin tehdä asialle jotain. <br /><br />Mutta tsemppiä ja kyllä se elämä helpottaa kun tottuu ja vauvat vähän kasvaa :)Äitihttps://www.blogger.com/profile/01804470683916547173noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8257266860144315568.post-6913062127543103352014-09-30T20:45:46.859+03:002014-09-30T20:45:46.859+03:00Tämä teksti oli aivan kuin mun kynästä puoli vuott...Tämä teksti oli aivan kuin mun kynästä puoli vuotta sitten. Allekirjoitan täysin sen suuttumuksen ja riittämättömyyden. Varsinkin tuon lauseen, miten ajattelet että olisit jo nukkumassa jos vauvoja olisi vain yksi.<br /><br />Se on vaikeaa kun kaksi vauvaa huutaa yhtäaikaa. Ja ei helpota vielä hetkeen. Väsymys tekee kaikesta vielä hirveämpää. Mä sain tuosta mielialatestistä vielä korkeammat pisteet. Olisiko ollut 12. Siinä vaiheessa olisi jo pitänyt alkaa hälytyskellot soida että olin aivan liian väsynyt ja stressaantunut. Ne ilta- ja yöhuudot meidän koliikkivauvoilla oli kaikkein hirvittävimpiä.<br /><br />Helppo on sanoa että älä päästä itseäsi liian väsyneeksi. Sitä mullekin toitotettiin, mutta kuka sitten lasten kanssa olisi valvonut. Näin jälkikäteen on helppo todeta että olisi pitänyt pyytää vaikka mummi tänne valvomaan edes yhdeksi yöksi. Yritän vaan sanoa että älä vaan anna sen väsymyksen mennä yli. Palkkaa vaikka joku hoitamaan yösyötöt joskus, ellei muuta vaihtoehtoa ole. Kun sitä väsymystä on liikaa, siitä on pirun vaikea enää nousta.<br /><br />Voimia sulle siis kaksosvauva-arkeen <3 Vaikka se kuulostaa kornilta, joka päivä helpottaa ja pian huomaat että yöt nukutaan ja yhtäaikaa itketään enää harvoin :)Elina | PikkuPeikkoPrinsessathttps://www.blogger.com/profile/10028317151507606728noreply@blogger.com